Lasten liikunta

Lapsi on luonnostaan liikkuva. Kun pienen lapsen päästää pihalle, hän lähtee yleensä juoksemaan. Asioita ei tehdä rauhallisesti kävellen, vaan koko kehoa täysipainoisesti käyttäen. Viipeltäjien perässä joutuu tai pääsee juoksemaan varsin moni vanhempi. Paikallaan olevia hetkiä saa monen lapsen kohdalla usein oikein hakemalla hakea, ja hyvä niin.

Pienen lapsen kuuluukin liikkua ja monen tunnin liikkeelläolo päivittäin on vain hyvästä. Joskus kuitenkin ongelmana on se, että perheessä harrastetaan liian hurjasti ja lapsi uupuu siihen - usein pitemmän päälle myös vanhemmat. Lapsi ei tarvitse maanantaina mailapelejä, tiistaina telinejumppaa ja keskiviikkona koripalloa. Vähempikin riittää, sillä lapsi saa leikkiessään yleensä hyvin paljon hyötyliikuntaa. Aikuiset eivät pääse yleensä edes puoleen lapsen liikuntamäärästä. Jos me vanhemmat liikkuisimme yhtä paljon tekemistemme aikana, olisi maamme ylipaino-ongelma kokonaan poissa.

Mallia liikunnallisesta elämäntavasta

Lapsi todellakin mallittaa elämäntapansa vanhemmiltaan. On siis suositeltavaa, että liikunta kuuluu ainakin jossain määrin myös molempien vanhempien elämäntapaan. Muuten on turha kuvitella, että lapsi innostuisi siitä välttämättä itsekään. Ei siis ole yhdentekevää, onko oma perhe löhöilevää vai liikkuvaa mallia. Videoiden katsominen kun ei kuntoa kohota, saati kaloreja polta.

Moni teistä mietti lapsen liikuntaharrastuksen aloittamista. Vaikka liikunta on tärkeää, se ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus tai pakon sanelema juttu. Jos lapsen oma elämä sisältää vain liikuntaa ja mahdollisuus luovaan leikkiin ja luovuuteen, omiin kavereihin, vapaaseen tekemiseen ja tekemättömyyteen on jäänyt, ollaan selvästi väärillä raiteilla. Silloin kannattaa kartoittaa, tarvitaanko perheessä niin paljon harrastuksia. Lapsen pitää saada liikkua omasta halustaan ja liikkumisen riemusta, ei pakolla tai vanhemman painostuksesta. Näin saadaan aikaan pysyviä positiivisia liikuntaharrastuksia. Toki välillä voi olla hankalaa lähteä harrastukseen, muttei toivottavasti joka kerta.

Lapsen liikuntaharrastusten osalta on tärkeintä osata tunnistaa voimavarojen rajallisuus ja mahdollinen väsymys. On hyvä löysätä ajoissa ja pitää välillä vaikka lepoviikko. Liikunnan osalta on tärkeää, että lapsi saa kasvaa ja kehittyä ilman paineita ja nauttia siitä, mitä hän harrastaa. Hänen ei pitäisi joutua kokemaan riittämättömyyttä siitä, ettei ole niin taitava kuin haluaisi tai niin hyvä, mitä häneltä odotetaan. Omasta lapsesta ei tarvitse tulla olympiavoittajaa, uutta janisievistä tai kiirakorpea. Vanhemman haluamat ”väkisin-harrastukset” kannattaa jättää kokonaan pois viikko-ohjelmasta.

Tyttöjen vai poikien liikuntaa?

On myös hyvä muistaa, etteivät tyttömäiset tai poikamaiset liikuntaharrastukset tee pojista tyttöjä tai tytöistä poikia. Jos oma poika ei tykkää ”poikien liikunnasta”, se ei ole vaarallista, ja tyttökin voi olla oikea rämäpää, joka nauttii enemmän mailapeleistä kuin baletista.

Äidit ja isät saattavat kuitenkin olla huolissaan siitä, mitä liikuntaa oma lapsi valitsee. On ehkä helpompaa vielä tyttö jumppaan ja poika jääkiekkotreeneihin kuin toisin päin. Perinteisesti kun ajatellaan, että tytöt harrastavat tyttöjen liikuntaa ja pojat poikien liikuntaa. Mutta entä kun oma lapsi kulkeekin valtavirtaa vastaan? Onko syytä huolestua?

Yksikään liikuntaharrastus ei tee pojista tyttöjä tai tytöistä poikia. Suuri osa tytöistä kyllä harrastaa ”tyttöjen harrastuksia” ja pojat poikien. Tytöille kuitenkin hyväksytään usein selvästi poikia monipuolisempi tapa toteuttaa itseään ilman, että sitä pidettäisiin liian poikamaisena. On silti oltava tarkkana, ettei poikamaisen tytön tai lempeän pojan liikuntaharrastuksia arvostella. Vaikka suurin osa tytöistä ja pojista liikkuisi miten, silti oma lapsi on aina yksilö, erilainen kuin kaikki muut, eikä prototyyppi omasta sukupuolestaan. Kahta samanlaista lasta ei ole olemassakaan.

Pienten kanssa yhdessä liikkuminen voi olla lapsen ja vanhemman yhteistä mukavaa lähellä ja yhdessäoloa. Isommat harrastavat jo omissa ryhmissään. Parhaassa tapauksessa liikuntaharrastus on koko viikon kohokohta, jota odotetaan innolla ja johon lasketaan öitä. Lapset ovat kuitenkin erilaisia sen suhteen, miten paljon he tarvitsevat harrastuksia. Toiselle riittää hyvin yksi, kun taas joku turhautuu helposti, joten muutama kiva harrastus pitää viikko-ohjelman sopivana.

Jääkiekko (jalkapallo ja muuten joukkuepelit) ovat monessa seurassa varsin vaativia, mutta hauskoja harrastuksia. Treenejä on seurasta riippuen jo pienillä aika monta kertaa viikossa, mutta yhteisillä kuljetusringeillä oma kuljetusvuoro saapuu kohdalle vain hyvin harvoin, joten lapset voivat hyvin harrastaa omia harrastuksiaan ilman, että vanhemmat ovat iltaisin vain taksikuskeja.

On hyvä miettiä, mitä lapsi itse valitsisi, jos hän saisi päättää liikunnastaan. Isommilta sitä onkin hyvä kysyä aina välillä, mutta laiskamatoa ei kannata jättää sohvalle makailemaan. Ihan pienille on kuitenkin turha tuputtaa viikoittaista liikuntaharrastusta. Pihalla ja hoidossa liikkuminen riittävät varsin pitkälle. He ehtivät vielä myöhemminkin. Kukaan ei toivottavasti laita vielä 1-vuotiasta laskettelukurssille.

Lukijoiden kommentit

1. Närkästynyt | 19.01 klo 13:53
Joo, jos ei muuten paineita saa ittelleen, niin ei muuta ku laskettelukurssille vaan jo yksi vuotias.

2. 5-vuotiaan äiti | 19.01 klo 14:58
Eiköhän se riipu paljo lapsesta. Vilkas tyttömme on pienestä pitäen pitänyt huolen siitä, että äiti saa liikuntaa kun juoksee viipeltäjän perässä. Ei siinä ylimäärästä liikuntaharrastusta tarvita. Mut jos on lapsi joka ei tykkää paljo liikkua, niin sitte ehkä on hyvä joskus keksiä jotain yhdessä.

3. 23.01 klo 10:07
Lapsihan oppii elämäntavat jo kotona. Jos pienestä lähtien ei opi reippaaseen ulkoilemiseen, patikointiin tai jonkun liikkumisharrastuksen pariin, niin ei sitä vanhempanakaan opi. Sitten ollaan ylipainoisia eikä jakseta mitään.

4. Niskasta kiinni vaan | 25.01 klo 09:55
On se helpompi laittaa lapsi kattoon videota. Saa mennä ite sohvalle. Mutta sitte ollaan nuutuneita ja kärttysiä.

5. Pikku balleriinan äiti | 25.01 klo 09:58
Meidän Roosa rakastaa tanssia. On pienestä pitäen käyny tunneilla ja on iloinen ja notkea balleriina. Saa ystäviä, oppii olemaan ihmisten kanssa, pysyy hyvässä kunnossa. Me ainakin jatkamme harrastusta, vaikka aina kotoa lähteminen ei olekaan herkkua.

6. Kiekkoilijan äiti | 25.01 klo 10:00
Meillä Valtteri haluais alkaa pelata lätkää. Mutta monet kertoo, että se vie hirveästi aikaa ja rahaa. Kertokaa joku, onko se kamalan raskasta, jos liittyy jonki seuraan? Valtteri on kyllä hyvä luistelemaan.

Viikon vastaus lasten liikunnasta

Viikon vastaukseksi toimitus nimesi kommentin numero 3. Niinhän se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Mutta myös nimimerkin "Niskasta kiinni" kommentti puhutteli syvästi toimitusta. Siinä kaikui jollain tapaa omakohtainen kokemus ja rehellisyys itseä kohtaan... vai ettei vaan ollut toimitukselle ilmiössä jotain tuttua?

Jatka keskustelua!