Vauvaikäisen hampaiden hoito on koko perheen asia. Karieksen syntymiseen vaikuttaa mutans-streptokokkibakteeri. Neuvola ohjeistaakin pikkulasten äitejä käyttämään ksylitolia erityisesti, jos heillä on taipumusta hampaiden reikiintymiseen. Lusikkaakaan ei sovi laittaa omasta pienokaisen suuhun.
Isovanhempien kanssa kannattaa sopia yhteiset pelisäännöt. Herkkuja ei saa tarjota lapsenlapsille liian usein. Ruokailun jälkeen syödään vielä ksylitolipurkka tai -pastilli happohyökkäyksen katkaisemiseksi.
Harjaaminen aloitetaan heti ensimmäisen maitohampaan puhjettua. Fluorihammastahna on hampaiden paras puolustus. Hampaat tulee harjata sillä kahdesti päivässä. Samalla fluori kovettaa hammaskiillettä. Jotta fluori saisi tehdä puolustustyötään rauhassa, suuta ei huuhdota pesun jälkeen, tahna vain sylkäistään pesualtaaseen.
Lasten hammastahnat sisältävät vähemmän fluoria kuin aikuisten. Taaperot nimittäin nielevät lähes kokonaan harjalle annostellun tahna-annoksen. Alle 2-vuotiaille tahnaa vain sipaistaan harjaan, vanhemmilla naperoilla määrä on herneen kokoinen.
Joillakin alueilla pohjavedessä saattaa olla liikaa fluoria. Oman kaivon vettä käyttävien on hyvä tarkistaa alueelliset fluorihammastahnan käyttösuositukset omasta hammashoitolasta. Vesijohtoverkostosta liika fluori sen sijaan poistetaan.
Itsenäisyysikäinen kapinoi herkästi rutiineja vastaan. Kikat ja kannustus auttavat tässäkin väännössä. Kun lapsi on harjannut hampaansa itse, hän voi pureskella plakkivärjäystablettia. Jos värjäys paljastaa puhdistamattomia kohtia, isä tai äiti voi näyttää, miten ne harjataan hyvin.
Sähköhammasharjan käytölle ei ole alaikärajaa, mutta pieneen suuhun se ei välttämättä sovi, ja sen äänikin voi pelottaa. Kolmivuotiaasta lähtien sähköinen hampaidenpuhdistuskin sujuu usein hyvin.
Asiantuntijana suunhoidon ammattilaissuhteista vastaava Pertti Hietanen, Tieteellinen osasto, Colgate Professional Oral Care.
Lähteenä Käypä hoito -suositus karieksen hallinnasta, www.kaypahoito.fi.
