Vettä vai viiniä?
Me suomalaiset olemme innostuneet oluesta ja oppineet nauttimaan viinistä ruoan kanssa, juoneet alkoholia ensin enemmän ja sitten vähemmän. Mitä suomalaisessa alkoholikulttuurissa tapahtuu seuraavaksi?
YLEISÖ ODOTTAA KEIKKAPAIKALLA, että bändi aloittaa. Keskilattialla kaveriporukka kilistelee kuohuviinillä.
Baaritiskillä joku kysyy saison-olutta, toisille riittää vesi. Kaikkia tuntuu yhdistävän se, että paikalla ollaan musiikin takia – ei juomassa itseään humalaan.
Voiko olla, että me suomalaiset emme enää ole alkoholimaailman metsäläiskansa? Ainakin siitä on ilmassa mukavia merkkejä.
Pitkään kasvanut alkoholinkulutus kääntyi vuonna 2008 laskuun. Humalajuominen on harventunut, ja olemme vaihtaneet väkevät olueen.
Ruoan ja viinin makuparien testailu on monen rakas harrastus. Toiset hifistelevät pienpanimo-oluilla. Myös alkoholittomat oluet ja viinit kiinnostavat.
800 000 suomalaista avaa alkoholijuoman lauantaina kello 20-21.
Alaikäisten juominen on vähentynyt koko 2000-luvun. Syitä tähän on monia, mutta alkoholin rooli on heikentynyt nuorten hengaillessa keskenään, eivätkä he pidä juomista enää niin trendikkäänä. Nuoret aikuisetkin ovat vähentäneet alkoholinkäyttöään.
Toki kaikki tapamme käyttää alkoholia eivät ole puhtoisia. Juomme alkoholia muita eurooppalaisia harvemmin, mutta kerralla enemmän.
Nykypäivän suomalaiset eläkeläiset juovat enemmän kuin aikaisemmin. Yli 65-vuotiaista etenkin naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt.
Alkoholin aiheuttamista maksasairauksista on puhuttu pitkään, mutta harvempi tietää, että alkoholi saa aikaan myös esimerkiksi syöpäsairauksia, masennusta ja unihäiriöitä.
SATA VUOTTA SITTEN Suomessa tuli voimaan kieltolaki, jonka tavoitteena oli vähentää sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Kun alkoholi oli laitonta, kansa kumosi itse poltettua paloviinaa.
Eliitti joi viinejä ”hyvin varustetuissa” ravintoloissa. Yleinen mielikuva on, että alkoholinkäyttö kasvoi kieltolain aikana, todennäköisesti se kuitenkin väheni.
Mietojen viinien kulutus kolminkertaistui vuosien 1985 ja 2016 välillä. Punaviinistä tuli valkoviiniä suositumpaa.
Kieltolaki kumottiin 1932. Laki toimi ja juominen väheni, mutta sen valvonta oli vienyt resursseja sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämiseltä. Samana vuonna Oy Alkoholiliike Ab aloitti toimintansa ja alkoi myydä alkoholia kaupungeissa ja kauppaloissa. Maaseudulla alkoholia ei saatu myydä lainkaan – siksi viinan kotipoltto oli maalla melko yleistä vielä 1950-luvulla.
1930- ja 1940-luvuilla Suomessa juotiin pääosin kotimaista viinaa. Väkevät viinit yleistyivät 1950-luvulla. Aina 1950-luvun loppuun asti alkoholin kulutus oli vähäistä: alkoholia käyttivät enimmäkseen miehet, ja sitä juotiin alle kaksi litraa sataprosenttista alkoholia asukasta kohti.
1950-luvulla juomista haluttiin ohjata pois turmiollisista väkevistä kohti miedompia juomia. Kulutusta alettiin suunnata ensin väkeviin viineihin, sitten mietoihin viineihin ja olueen muun muassa hinnoittelun avulla.
Keskiolut ilmestyi kauppoihin vuonna 1969. Ajatus oli, että mietoja suosimalla vähennettäisiin alkoholin haittoja, ja keskiolut siistisi juomatapoja. Juominen kuitenkin lisääntyi: kokonaiskulutus yli kaksinkertaistui viidessä vuodessa.
Seuraavat neljäkymmentä vuotta juominen kulki nousujohteista siksakkia. 1980-luvun nousukaudella aloimme juoda enemmän, 1990-luvun laman aikana vähemmän.
77 % suomalaisista ajattelee, että kohtuullinen alkoholinkäyttö kuuluu elämään.
Suomesta tuli Euroopan Unionin jäsen vuonna 1995, ja samalla alkoholilaki väljeni. Moni vaati viinejä ruokakauppoihin. Enintään 4,7 prosenttia alkoholia sisältävät siiderit ja lonkerot ilmestyivät kauppoihin ja kuppiloihin, ja alkoholinkulutus nousi jälleen.
Vuonna 2004 alkoholijuomien matkustajatuonti muista EU-maista vapautui. Jotta alkoholin tuonti Virosta ei lähtisi laukalle, Suomi alensi alkoholin verotusta reippaasti. Kulutus kuitenkin pomppasi nousuun.
Suurimmillaan suomalaisten alkoholinkulutus oli vuosina 2005 ja 2007, jolloin sataprosenttista alkoholia kului 12,7 litraa henkilöä kohden. Sen jälkeen kulutus on laskenut: vuoteen 2017 mennessä se väheni liki 20 prosenttia.
Suomessa ei enää nykyisin ole alkoholimonopolia, koska valtaosa alkoholista myydään muualta kuin Alkosta. Eniten alkoholijuomia ostetaan kaupoista: päivittäistavarakaupan osuus vuonna 2016 oli 31 prosenttia.
LAPPEENRANNAN K-SUPERMARKET LEHMUKSEN kauppias Mika Mustonen on tilannut juomia myyntiin 1980-luvun lopulta saakka – ensin omien K-kauppiasvanhempiensa kaupassa, sitten itse kauppiaana.
Lehmus tunnetaan olutvalikoimastaan.
– Kaupoissa sai alkaa myydä ulkomailla tehtyä olutta vuonna 1989. Erään ison panimon Lappeenrannan terminaalille tuli ensimmäisestä tuontierästä puolenkymmentä tuontiolutta, ja ostin koko varaston meille myyntiin.
Juomissa päivän sanat ovat nautiskelu, uusien makujen testaaminen sekä ruoan ja juoman yhdistäminen. Asiakkaat arvostavat makua ja laatua.
Oluissa kiinnostavat niin suomalaiset kuin ulkomaiset pienpanimotuotteet ja erikoisemmat uutuusjuomat. Pari vuotta sitten pinnalle nousivat ulkomaiset hapanoluet, ja nyt perässä seuraavat suomalaiset pienpanimot marjaisilla hapanoluillaan.
Pale alen ja IPA:n suosio jatkuu, ja ne halutaan erittäin tuoreina.
Maistelukulttuuri on nostanut päätään: asiakkaat ostavat muutamia oluita ja makustelevat niitä porukalla. Siidereissä moni kaipaa aitoja makuja ja pitkään kypsytettyjä omena- ja päärynäsiidereitä. Hedelmäviinipohjaiset siiderit eivät enää kiinnosta.
Lonkeroissa jyllää 5,5-prosenttinen Hartwall Original. Myös alkoholittomien oluiden, siiderien ja viinien suosio on kasvanut vauhdilla viimeiset neljä vuotta.
– Alkoholittomien viinien valmistus on kehittynyt. Vielä muutama vuosi sitten alkoholittomat viinit olivat sekoitteita, nyt nekin on jaoteltu viinirypälelajikkeiden mukaisesti syrahiin ja chardonnayhin, ja ne pärjäävät maussa alkoholillisille viineille. Alkoholittomia viinejä ostetaan varsinkin arkisin ruoan pariksi tai ruoanvalmistukseen.
Alkoholittomilla oluillakin voi hifistellä: niitä valmistavat nykyään pienpanimotkin.
Ruoan ja juoman yhdistämisen trendi on ollut iso viimeisten kolmen, neljän vuoden aikana. Moni on vaihtanut viinin tilalle ruokajuomaksi oluen tai siiderin.
– Tämä korostuu juhlapyhinä. Viime jouluna mausteiset jouluoluet eivät enää suuremmin kiinnostaneet asiakkaita, mutta jouluruoan kanssa sopivat oluet olivat kova sana.
Hyvinvoinnista huolehtimisen buumi näkyy esimerkiksi luomu- ja vegaanisten juomien kysyntänä. Gluteenittoman ruokavalion yleistyminen ilmenee gluteenittomien oluiden suosiona.
Arjessa juodaan alkoholittomia juomia, ja siidereistä tarkastetaan niiden sokerimäärä.
KAIKILLE KAUPAN TARJONTA ei riitä: enemmistö suomalaisista soisi, että viinejä myytäisiin ruokakaupoissa.
Viinikauppias ja alkoholivaikuttaja Petri Viglione on vuosia ajanut viinejä ruokakauppaan. Hän perusti italialaisia viinejä maahantuovan yrityksensä vuonna 1993.
– En väitä, että Suomi olisi parissakymmenessä vuodessa muuttunut viinimaaksi, mutta nyt on jo selvää, että viini kuuluu ruokapöytään. Vielä vuonna 1993 viinin ja ruoan yhdistelmä oli jotain ihan kiellettyä.
Petri Viglionen mielestä on iso kysymys, mihin nykyinen tilanne ohjaa juomakulttuuria. Hän näkee, että muutos jäi puolitiehen, kun enintään 5,5-prosenttiset juomat tulivat myyntiin ruokakauppoihin ja viinit jäivät Alkon hyllylle.
– Mielipiteeni on, että nykylainsäädäntö ohjaa alkoholikulttuuria väärään suuntaan. Pidemmän päälle alkoholikulttuuria ei kehitä, kun ihmisten tottumuksista leikataan pois se kehitys, että viiniä nautitaan ruoan kanssa.
Vaikka Petri Viglione haluaa viinit kauppoihin, hän näkee myös alkoholin varjopuolet. Hän on yksi perustaja Vastaisku syrjäytymiselle -yhdistyksessä, jonka tavoite on tarjota päihdeongelmaisille vieroitushoitoa ja pitkäaikaista jatkohoitoa.
Viglione pohtii, että suomalaisessa alkoholikulttuurissa riittää vielä tilaa muutokselle. Suomalaiset suhtautuvat humalahakuisuuteen yhä suopeasti, mutta tämän hän uskoo olevan muuttumassa.
Some-aikana maailma kutistuu ja vaikutteet kulkevat.
Viglione näkee, että tulevaisuudessa Etelä-Euroopan maista tuttu sosiaalinen kontrolli yleistyy Suomessakin. Se voi tarkoittaa vaikka sitä, että humalajuomista paheksutaan yleisesti.
SUURIN OSA MEISTÄ pysyy juomisessaan kohtuuden rajoissa. Suurkuluttajia on vain pieni osa väestöstä.
Kun puhumme alkoholista, muistamme usein vain suurkuluttajat ja isot ongelmat – tai sitten täysin pulmattoman juomisen ja punaviinilasillisen silloin tällöin. Se on ongelmallista, toteaa toimittaja-tietokirjailija Ani Kellomäki, jonka kirja Tiedostavan siemailun taito ilmestyi tammikuussa.
– Meistä enemmistö käyttää alkoholia ääripäiden välissä. Jos keskustelu kilpistetään ääripäihin, on vaikea hahmottaa, missä itse kulkee. Tämä tekee oman juomisen rehellisestä tarkastelusta hankalaa.
Ani Kellomäki näkee, että nyky-Suomessa on vallalla varsin alkoholimyönteinen elämäntapa.
– Alkoholi on jatkuvasti näkösällä. On normi käyttää sitä, eikä toisinpäin.
Kellomäki puhuu alkoholiviesteistä, joita arki on pullollaan. Osa niistä on ilmeisiä, kuten olutmerkkiä mainostavat päivänvarjot ravintolan terassilla.
Hienovireisiä viestejä taas on kaikkialla. Sellainen on vaikkapa televisiosarjan äiti, jonka stressi hellittää valkoviinillä. Tai kasku, jossa humala on hauska juttu.
Lähetämme alkoholiviestejä myös itse: someen ladattu kuva, jossa näkyvät varpaat hiekassa ja ihanan värinen drinkki, kertoo tietysti hyvästä lomasta.
Kellomäen mukaan viestit vaikuttavat meihin, vaikka ajattelemme, etteivät ne muokkaisi omia ajatuksia.
– Niistä välittyy, mitä pidämme aikuisten rentoutumisena, millaista on hyvä lomaileminen tai hyvä aika rakkaiden ja ystävien kanssa.
Suhtautumisemme alkoholiin voi olla jo muuttumassa, onhan sen kulutus ollut laskussa ja vaikkapa nuorten alkoholin juominen on vähentynyt.
Ani Kellomäki ei ole kieltämässä alkoholinkäyttöä keneltäkään, mutta hän toivoo lisää keskustelua, joka käsittelisi suuren enemmistön tavallista alkoholinkäyttöä. Hän myös kannustaa tiedostavaan siemailuun.
– Tällä tarkoitan sitä, että tulee tietoiseksi sekä ympärillämme olevista alkoholiviesteistä että omista valinnoistaan. Ovatko tapasi käyttää alkoholia omia valintojasi, vai oletko imenyt ne jostain muualta?
ENTÄ MITEN SUOMALAISET juovat tulevaisuudessa? Ani Kellomäki näkee, että päihteetön yhdessäolo on kasvava trendi.
Hän kertoo brittiläisestä Club Soda -liikkeestä, jonka tarkoituksena on tukea ihmisiä, jotka haluavat vähentää juomistaan tai lopettaa sen. Liikkeen toiminta kasvaa vauhdilla.
– Club Soda ei ole tarkoitettu päihdeongelmaisille, vaan ihmisille, jotka vain haluavat olla yhdessä niin, että alkoholi ei ole tehdasasetuksena mukana. Näyttäisi siltä, että yhä suurempi osa Suomen nuorisosta viettää aikaa näin. Me aikuiset voisimme katsoa heistä mallia, miten selvinpäin tekemisen meininki toimii, Kellomäki sanoo.
Hän arvelee, että terveellisen elämän megatrendin myötä alkoholia saatetaan alkaa juoda vähemmän.
Omasta hyvinvoinnista välitetään jo unen ja ravinnon avulla, miksei sitten juomattomuudellakin.
Mika Mustonen sanoo, että alkoholittomien oluiden, siidereiden, viinien ja mocktailien suosio kasvaa edelleen. Esimerkiksi juhlissa alkoholittomia versiota tarjotaan alkoholillisten rinnalla, jolloin kenenkään tarvitse kilistellä kivennäisvedellä tai virvoitusjuomalla.
– Myös alle 5,5-prosenttisten viinien ja juomasekoitusten suosio kasvaa, koska niiden tarjonta on kasvanut ja laatu on hyvä. Alkoholiprosentti ei ole enää tärkeintä.
Petri Viglione arvelee, että ruoan ja viinin yhdistämisen on yhä vahvistuva trendi. – Nuoret aikuiset ovat oppineet, että ruoan kanssa voi juoda viiniä. Se on heille arkinen juttu. Tämä auttaa suhtautumaan alkoholiin luonnollisesti.
Pelko ei toteutunut
Alkoholi puhututti viimeksi, kun uusi laki purki viime vuonna Suomessa alkoholin sääntelyä. Eniten keskusteltiin siitä, kun enintään 5,5-prosenttiset alkoholijuomat, kuten vahvat oluet ja lonkerot, ilmestyivät ruokakauppojen hyllyille.
Nelosoluen hinnan uskottiin tippuvan reippaasti. Ennakkoon arveltiin, että alkoholin kokonaiskulutus kasvaisi neljä prosenttia.
Pelot eivät ole toistaiseksi toteutuneet: alkoholinkulutus kasvoi THL:n ennakkotietojen mukaan vain 0,5 prosenttia viime vuoden tammi–elokuussa.
Vahvan oluen myynti ei räjähtänyt käsiin. Taloustutkimuksen tekemän selvityksen mukaan alkoholin vähittäiskulutus ei kasvanut tammi–elokuussa 2018 edelliseen vuoteen verrattuna. Nelosoluen hintakaan ei laskenut odotetulla tavalla.
Mitä juomme nyt?
Suomalaiset ovat tunnetusti oluen ystäviä. Noin puolet juomastamme alkoholista on olutta.
Mietoja viinejä ja väkeviä on kumpaakin noin viidennes kulutetun alkoholin määrästä.
Lonkeron osuus on viisi ja siiderin neljä prosenttia juodusta alkoholista.
Keskiolut on yhä kansan suosikki, vaikka kaupoista saa nelosoluttakin. Pienpanimotuotteiden suosio on kasvanut huimasti: vuodesta 2010 pintahiivaoluiden, kuten portterin, vehnäoluen, alen ja bitterin kulutus on noin nelinkertaistunut.
Mietojen viinien kulutus kolminkertaistui vuosien 1985 ja 2016 välillä.
Viime vuosikymmenen aikana kuohuviinit, samppanjat ja roséviinit ovat lisänneet suosiotaan. Vajaa kymmenes suomalaisista käyttää viiniä ateriajuomana vähintään kerran viikossa.
Lue lisää
Lähteet: THL:n erikoistutkija Christoffer Tigerstedt (alkoholinkäytön historia); Näin Suomi juo. Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat; Päivittäistavarakauppa: Selvitys: Alkoholin vähittäiskulutus ei kasvanut tammi-elokuussa hellekesästä huolimatta; Päivittäistavarakauppa: Mielipiteet alkoholijuomien myynnistä 2017; THL: Ennakkotieto: Alkoholijuomien kulutus tammi-elokuu 2018; THL: Alkoholijuomien kulutus 2017; THL: Alkoholia koskevan lainsäädännön kehitys ja päihdeoloihin vaikuttaneita tapahtumia.