Annimari Korte: Omalla tarinalla voi auttaa

Mitä täällä tapahtuu!

Ylen urheilu-selostaja mylvii mikrofoniin. Annimari Korte hengittää vielä kiivaasti juuri päättyneen juoksun jälkeen. Katse on kiinnittynyt jonnekin, ehkä tulostauluun.

12,72 pysähtyvät kellot, katsokaa tuota aikaa! Uusi Suomen ennätys!

Korte peittää kasvonsa käsillään. Onko hän purskahtamassa nauruun vai itkuun?

Ennätysjuoksu heinäkuussa 2019 on Annimarin rakkain muisto hänen aitajuoksijan urallaan.

– Suomen ennätys ylitti kaikki unelmani. En ollut ikinä tavoitellut sitä tai edes haaveillut siitä.

Viikkoa ennen ennätysjuoksua Annimari oli ymmärtänyt, että hän voisi ehkä pystyä siihen. Kolme vuotta aikaisemmin hän ei pystynyt edes juoksemaan.

Kun vedenkin nieleminen sattui

Kun Annimari oli 14-vuotias, hän juoksi hallissa ikäistensä Suomen ennätyksen 60 metrin aidoissa. Silloin välähti: tätä hän haluaa tehdä!

– Aitajuoksu oli ensimmäinen asia, jossa olin hyvä.

Mutta jo parin kuukauden kuluttua iskivät ensimmäiset selkäkivut. Siitä lähtien Annimarin urheilu-uraa ja elämää ovat leimanneet loukkaantumiset ja pitkiä selvittelyjä vaatineet sairastelut – tosin niiden lomassa myös hyvät tulokset urheilukentillä.

Parikymppisenä selkäkipu oli niin kova, ettei Annimari pystynyt pahemmin seisomaan tai istumaan, saati treenaamaan. Eräs lääkäri poltti hänen selkärangastaan hermoja fasettinivelien ympäriltä. Annimari pystyi taas juoksemaan.

Seuraavat pahat vaivat alkoivat muutaman vuoden kuluttua. Annimarin rintalastaan sattui niin, että hengittäminenkin teki kipeää. Hänellä alkoi myös olla vaikeuksia niellä. Kilparadat jäivät. Vuodet täyttyivät tutkimuksista, kunnes eräs lääkäri kertoi rintakipujen syyn. Annimarilla oli Tietzen oireyhtymä, tulehdus kylkirustoissa.

– Se aiheuttaa samanlaista kipua kuin sydänkohtaus, Annimari kertoo.

Kortisonipistokset auttoivat rintakipuun, mutta nieleminen kävi vaikeammaksi. Pelkän veden saaminen alas oli tuskaa. Samaan aikaan ruoka-aineallergiat pahenivat. Lopulta joulukuussa 2014 Annimari sai diagnoosin: eosinofiilinen ruokatorven tulehdus, joka johtui allergioista.

Selvisi, että Annimari oli allerginen lähes kaikelle, mitä ihmiset tapaavat syödä: viljoille, maidolle, munille, suurimmalle osalle hedelmistä ja vihanneksista, mereneläville.

Edessä oli lääkkeitä, siedätyshoitoa ja tiukin mahdollinen ruokavalio. Vuosien sairastelun jälkeen oli aika tehdä jotain uutta. Annimari muutti Portugalin kautta Espanjaan, teki pitkiä työpäiviä media-alalla, tervehtyi pikku hiljaa ja alkoi koiranomistajaksi.

– En enää ajatellut ollenkaan urheilua tai sitä, että enää kilpailisin.Tavoitteellisen treenin sijaan Annimari kävi kuntosalilla, Portugalissa asuessaan juoksi koiran kanssa rannoilla.

Vuoden 2017 alussa Annimari kuitenkin päätyi tuttavansa mukana urheilukentälle. Aitominen pitkästä aikaa tuntui hauskalta, ja hän alkoi treenailla omaksi huvikseen.

Kentältä erääs espanjalainen urheilija nappasi Annimarin mukaan valmennusryhmään, ja hänestä tuli FC Barcelonan urheilija.

Liki kolmekymppinen Annimari alkoi treenata työpäiviensä ohella. Samana keväänä hän osallistui ensimmäiseen kilpailuunsa viiden vuoden kisatauon jälkeen.

– Juoksin siinä kisassa kovempaa kuin ikinä ennen.

Vielä seuraavana vuonna Annimari teki yhdeksäntuntisia työpäiviä, joiden jälkeen lähti treenaamaan. Vuosi 2019 oli ensimmäinen, jolloin hän treenasi täysipainotteisesti. Siitä tulikin Annimarin ensimmäinen vuosi huipulla.

Miksi herätä huonolla tuulella?

Samalla juoksulla, jolla Annimari rikkoi Suomen ennätyksen, hän alitti Tokion olympiarajan.

– Se oli uskomatonta. Siinä toteutui parinkymmenen vuoden haave. Pandemia siirsi olympialaisia vuodella eteenpäin, mutta se ei hetkauttanut Annimaria.

– Ajattelin, että nyt minulla on vuosi lisää aikaa kehittyä ja juosta paremmin. Vuoden 2020 tahti olikin kova. Annimari juoksi Suomen mestariksi ja alitti olympiarajan kauden aikana vielä seitsemän kertaa.

– Tuntui oudolta, että siitä tuli niin normaali juttu. En tavoitellut sitä, se vain tapahtui melkein jokaisessa kisassa.

Se on lievästi sanottuna hyvin urheilijalta, joka ei vielä pari vuotta aikaisemmin ollut urheilija.

Mistä kumpusi usko siihen, että vielä oli mahdollista juosta huipulla?

– Se tuli terveyden kautta. Ensin tuli terveys, sen jälkeen lähdin huvikseni treenaamaan.

Menestys on tullut sivutuotteena rakkaudesta aitomiseen.

Terveys on asia, johon Annimari palaa aina uudelleen. Tällä hetkellä elämässä on tärkeintä pystyä harjoittelemaan. Arkea tukevat tärkeimmät ihmiset ja eläimet. Omat koirat Raad ja Maya piristävät aina. Toisen koirista Annimari otti hoiviinsa Egyptissä, jossa sitä potkittiin kadulla. Toinen lähti mukaan Espanjasta.

Viime vuonna Annimari muutti takaisin Suomeen, ja nyt lapsuudenperhe on lähellä – sisarukset samassa kaupungissa ja vanhemmat puolen tunnin ajomatkan päässä.

Urheilijaa auttaa iso tiimi: valmentaja, manageri, psykologi, hieroja, fysioterapeutti, kiropraktikko...Terveysongelmat ovat vaikuttaneet siihen, millainen ihminen Annimari nyt on.

– Löydän kaikesta jotain positiivista. Minun on vaikea ajatella, että huonosti menneet kisat olisivat pettymys, koska ylipäätään pystyn kisaamaan.

– Se, että pystyn tekemään on tärkeämpää kuin se, miten lopulta menee.

Annimari ei ihan ymmärrä ihmisiä, jotka nousevat sängystä valmiiksi väärällä jalalla.

– En ole koskaan huonolla tuulella heti herätessäni tai ilman syytä. Viime vuonna Annimari valittiin vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi. Raadin mukaan hän on sitkeä esikuva, joka uskoo itseensä ja löytää hyvää myös elämän haasteista.

– Valinta ja Suomen mestaruus olivat vuoden kohokohtia. On hienoa saada urheilusuoritusten lisäksi tunnustusta siitä, millainen olen. Se on ehkä vähän arvokkaampaakin.

Omalla tarinalla voi auttaa

Joitakin ärsyttää nainen, joka on urheilukentällä paitsi nopea myös näyttävä – ja joka itkee onnesta hyvän juoksun jälkeen.

Annimari sanoo, että hän on kertonut itsestään julkisuuteen lähinnä asioita, jotka liittyvät urheiluun, terveyteen tai koiriin. Toukokuussa ilmestyy urheilutoimittaja Mika Saukkosen kirja Annimarista.

Se kertoo asioita, joista hän ei ole ennen puhunut. Palasia Annimarista voi nähdä hänen Instagram-tililtään. Siellä hän jakaa arkeaan 52 800 seuraajalleen.

Videoilla Annimari hyppää bikineissä lumihankeen, käy koiravaljakkoajelulla, pinkoo aitojen yli ja nostaa rautaa – mutta myös kertoo vaikeuksistaan.

– En suunnittele, mitä sisältöä jaan somessa. Minulle on tärkeää, että jaan aitoja asioita, hyviä ja huonoja hetkiä.

Julkisuus ei kiinnosta Annimaria, mutta se on osa työtä. Sen avulla hän voi jakaa tarinaansa ihmisille.

– Minulle ykkösasia urheilussa on, että se tekee minutonnelliseksi. Juoksen aitoja itselleni. Mutta seuraavana tulee se, että on hienoa, jos voin motivoida ja auttaa ihmisiä. Kuin vastineeksi Annimari saa somen kautta tsemppiä, ihanimpina ehkä nuorten tyttöjen lähettämät viestit.

– He saattavat kertoa omista ongelmistaan tai siitä, että heillä on ollut samanlaisia vammoja kuin minulla. Yksi kertoi, että olisi lopettanut urheilun, jos ei olisi selannut someani ja inspiroitunut siitä.

Ja sitten oli pikkupoika, joka kertoi viestissään, että häntä oli kiusattu koulussa allergioiden takia. Se loppui, kun poika kertoi kiusaajille, että hänen allergiansa ovat samat kuin Annimarilla.

– Nämä viestit ovat minulle parempaa kannustusta kuin tsempit juosta lujaa. Parasta kannustusta on se, että en ole vain urheilutulokseni, vaan voin vaikeuksieni kautta auttaa muita. Että kaikella tekemiselläni on jotain isompaa merkitystä.

Tavoitteena olympiafinaali

Koronapandemia sulki Helsingin ainoan sisällä olevan sadan metrin suoran. Siksi Annimari lähti harjoitusleirille Teneriffalle, kun treenikausi kohti kesää alkoi helmikuussa.

Muuten korona ei juuri vaikuta hänen arkeensa. Urheilun takia hän on tottunut viettämään paljon aikaa yksin. Kovalla harjoituskaudella Annimari treenaa noin 25 tuntia viikossa. Nyt kaikki tähtää siihen, että hän on iskussa heinäkuussa.

Olympialaisissa tavoite on päästä finaaliin.

– Se on nyt ehkä vaikeampaa kuin koskaan. Pitää juosta pari kymmenystä kovempaa kuin aiempina vuosina, taso on niin kova. Tavoite on kuitenkin realistinen, jos kaikki osuu kohdalleen.

Olympialaisten jälkeen treenit ja kausi jatkuvat. Annimari haluaa vain juosta niin kovaa kuin pystyy. Nähdä, missä omat rajat kulkevat.

– En ole ikinä haaveillut mitaleista ja voittamisesta, koska se on ollut urallani niin epärealistinen haave. Ja sitten kaikki onkin mennyt niin paljon paremmin kuin olisi voinut uskoa.

Tulevaisuus urheilu-uran jälkeen on vielä auki. Toimittajan töitä? Ei. Valmentamista? Toivottavasti, mutta ei pelkästään sitä. Varmaa on vain se, että koiria tulee vielä lisää. Olympialaisissa Annimari on 33-vuotias. Aitajuoksijana ikä voi tulla vastaan vasta lähemmäs nelikymppisenä.

– Mutta huippu-urheilu on rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Useimmilla tulee vastaan ensin motivaation puute ja se, että haluaa elämältään muutakin.

Onko Annimarilla ollut haasteita motivaation kanssa? – Ei! Minähän olen urheillut kunnolla vasta kaksi vuotta.

Kuka?

Annimari Korte, 32, 100 metrin aitajuoksun Suomen ennätyksen haltija ja Suomen mestari. Asuu yksin Helsingissä.

Juuri nyt

Annimari Korte – Yli kaikkien aitojen (Tammi)ilmestyy keväällä. Kirja on tulossa myyntiin K-Citymarketeihin.