enni rukajarvi 2 Miikka Pirinen

Enni Rukajärvi: Lumen suojelija

Lumilautailija Enni Rukajärvi haluaa nostaa ympäristöasiat esiin ja tärkeyslistalla ensimmäiseksi.

LUONTOA EI pitäisi alkaa muuttaa, sanoo Suomen menestynein lumilautailija Enni Rukajärvi, 28, painokkaasti.

– Ympäristöasiat ovat mulle tärkeitä, koska olen luonnon keskeltä kotoisin. Kun on kasvanut Rukan kupeessa, ei sitä nuorempana edes tajunnut miten hyvin asiat on täällä ympäristön kannalta.

Vasta matkustelu ja reissaaminen lumilautakisasta toiseen eri puolilla maailmaa ovat saaneet Rukajärven kunnolla huomaamaan, että lajiin luontaisesti kuuluvat lumiset rinteet ja talviset kisapaikat eivät olekaan itsestäänselvyys.

– Olen ihan lapsesta tottunut puhtaaseen ilmaan ja ympäristöön. Me ihmisethän elämme ruoalla, vedellä ja puhtaalla ilmalla, joten niitä on tärkeää suojella. Ilman niitä ei ole meitä.

Viime vuonna pidetyt talviolympialaiset Etelä-Korean Pyeongchangissa urheiltiin täysin keinolumetetuilla kisapaikoilla. Niistäkin kisoista Enni Rukajärvellä oli tuomisinaan tuttu tuliainen: mitali, tällä kertaa pronssinen, yksi Suomen kaikkiaan kuudesta mitalista Pyeongchangista.

enni rukajarvi 2

TAHKOLANRANTA KUUSAMON Tahkolanranta Kuusamon Rukajärvellä, seitsemän kilometriä Rukan laskettelurinteiltä, on merkityksellinen paikka yhden maailman parhaan lumilautailijan tarinassa. Siellä koillismaalaisen maaseudun rauhassa Enni pääsi touhuamaan vapaasti viisilapsisen perheen keskimmäisenä, ja sinne hän yhä palaa rauhoittumaan yli kahdensadan vuodessa reissatun päivän välissä.

– Maatalon lapsena oon saanu jalat maassa kasvatuksen. Vanhemmat mahdollistivat paljon meille lapsille ja puskivat meitä aina samalla eteenpäin.

Ennin vanhemmat kuskasivat lapsikatrastaan harrastuksiin, ja ne laitettiin etusijalle. Kun Rukan rinteet olivat lähellä, oli selvää, että laskettelu kuului perheen harrastuksiin. Ennin isä opetti hänet laskettelemaan kuusivuotiaana, mutta lautailun huimapäinen tyttö löysi itse.

– Näin kylällä mäessä vanhemman kaverin lautailevan ja se näytti hienolta. Täytin keväällä yhdeksän ja sain laudan synttärilahjaksi, kymmenenvuotiaana aloin lautailemaan. Se vei heti mukanaan, eikä lautailua harrastanut ihan jokainen.

Eniten Enni nautti, kun hän sai tehdä temppuja.

– Lautailu oli tarpeeksi haastavaa ja vapaata.

Lautailun lisäksi tai sen ylitse meni vain yksi asia: showtanssi. Urheilullinen tyttö vaihtoi välillä vaatteet autossa tanssitreenien jälkeen, jotta ehti illalla rinteeseen kaverien kanssa.

– Opetimme toinen toistamme, ja pari vuotta vanhempi kaveri opetti lisää temppuja. Pääasia oli, että oli mukavaa ja oppi koko ajan uutta.

Sen verran intohimoinen suhde Rukajärvellä oli jo tuolloin lautailuun, että joskus hän kantoi omat lautailukamansa puolet matkasta kotoa rinteeseen, kun kyytien kanssa oli ylimääräisiä haasteita.

enni rukajarvi 3

LAUTAILULAHJAKKUUDEKSI ENNI Rukajärvi paljastui elämänsä toisessa kisassa 16-vuotiaana: junioreiden MM-kisoissa kilpailukokemukseltaan täysin noviisi jäi – tai pikemminkin nousi – neljänneksi. Sen jälkeen lumilautailusta tuli laji numero yksi, ja Kuusamon lukio vaihtui urheilulukioon Sotkamossa.

– Siihen asti olin harjoitellut itsekseni ja laskenut huvikseni monta vuotta kavereiden kanssa. Ajattelin etten osaa tarpeeksi temppuja enkä pärjää kilpailemisessa, mutta kun mua rohkaistiin, kaikki menikin hienosti.

Enni Rukajärven uran alussa, reilu kymmenen vuotta sitten, lumilautailu eli snoukkaus oli yhä suurelle yleisölle melko tuntematon laji. Se oli silloin myös laji, jonka harrastajista iso osa ei miettinyt lainkaan kilpailemista. Tärkeintä oli viihtyminen ja hauskanpito rinteessä kavereiden kanssa sekä uusien temppujen oppiminen.

Muista lajeista lähinnä rullalautailu sekä surffaus vertautuvat lumilautailuun. Niitä kaikkia yhdistää samanlainen kulttuuri, tapa elää ja tehdä asioita niin, että lajeihin vihkiytymättömät ihastelevat rentoutta ja temppujen tekemisen helppoutta, vaikka jokaisen tempun takana on kymmeniä, ellei satoja toistoja ja lukematon määrä harjoittelutunteja.

Rullalautailu eli skeittaus seuraa lumilautailua myös siten, että se on uusi urheilulaji vuoden 2020 Tokion olympialaisissa. Ja samoin kun lumilautailijat aikoinaan ja yhä edelleen, olympiastatus jakaa skeittaajiakin sen puolesta ja vastaan.

"Me elämme ruoalla, vedellä ja puhtaalla ilmalla, joten niitä on suojeltava. ilman niitä ei ole meitä."

ENNI RUKAJÄRVI tunnetaan määrätietoisena urheilijana ja tunnollisena harjoittelijana.

– Kun hän tekee jotain, hän tekee sen kunnolla. Enni ei koskaan skippaa harjoituksia tai tee fuulaa. Hän tietää mitä huipulla pysyminen vaatii, kuvailee Satu Järvelä, Ennin pitkäaikainen manageri.

Satu Järvelä kertoo, kuinka tänä päivänä erityisesti nuoret laskettelijat käyttävät apuna harjoittelupatjoja, jotka mahdollistavat lautailutemppujen harjoittelun loputtomien toistojen kautta pehmeällä, fysiikkaa säästävällä patjalla. Harjoittelupatjojen käyttö kertoo myös laajemmasta muutoksesta lumilautailussa, joka päätyi olympialajiksi vasta vuonna 1998.

Enni Rukajärvi tunnustautuu niin sanotuksi vanhan koulukunnan lumilautailijaksi, eikä hän käytä apunaan harjoittelupatjoja.

– Olympialaiset eivät sovi tähän lajiin eikä lumilautailu mielestäni kuulu sinne. Rukajärvi kyllä arvostaa olympiakisojen laajaa lajikirjoa ja sitä, kuinka urheilu inspiroi ihmisiä ympäri maailmaa, mutta valtavaksi paisuneiden kisojen organisaatio ja kilpailujen henki eivät ole Ennin mielestä sitä aidointa lumilautailua. Sitä, jossa lautaillaan vailla menestymisen tavoitetta.

Toisaalta juuri Rukajärven ja muiden suomalaisten lumilautailijoiden, kuten Peetu Piiroisen ja Antti Autin menestys on viitoittanut tien uudelle lumilautailupolvelle, jotka voivat lajia aloittaessaan haaveilla kilpailevansa joskus olympialaisissa tai MM-kisoissa. Näiden perinteisten kisojen lisäksi snoukkauksessa arvostetaan korkealle esimerkiksi X Games -kisoja ja kansainvälisen lumilautaliiton World Snowboard tourin (WST) -osakilpailuja.

Lumilautailu on lajina hyvin kansainvälinen, ja kymmenet yhteiset kisat vuodessa hiovat maailman kärkilaskijoista tiiviin porukan. Kuvaavaa onkin, että kun lumilautailijat usein matkustavat maailmalla ilman joukkuetta tai valmentajaa, laskijat eri maista huolehtivat toinen toisistaan.

Se on sitä snoukkauskulttuuria, jossa laskijat kokevat olevansa enemmän samaa perhettä kuin totisesti toisiaan vastaan kilpailevia huippu-urheilijoita.

enni rukajarvi 4

LUMILAUTAILUSSA SUOMELLA on menestystä jo parinkymmenen vuoden ajalta. Yhdessä Enni Rukajärven saavutusten kanssa meillä on neljä olympiamitalia ja yli kaksikymmentä mitalia maailmanmestaruuskisoista. Urheileva kansa muistaa Rukajärven parhaiten hänen ensimmäisistä olympialaisistaan Venäjän Sotshissa 2014, joissa hän kantoi – yhä monille suomalaisille tuntemattomana – Suomen lippua kisojen avajaisissa ja voitti sitten slopestylen olympiahopeaa.

– Olin loukkaantunut pari viikkoa ennen olympialaisia, enkä tiennyt, miten toivun kisoihin. Kun sitten pääsin haasteiden yli ja tuli onnistuminen, palkintopallilla seisominen on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä urallani.

Etelä-Korean kisojen pronssimitali 2018 teki Enni Rukajärvestä ensimmäisen suomalaisen lumilautailijan, joka on voittanut olympiamitalin kaksissa peräkkäisissä kisoissa. Olympiamitalien lisäksi Rukajärvellä on slopestylen historian ensimmäinen maailmanmestaruus vuodelta 2011 ja big airin MM-hopea 2017. Näiden lisäksi Rukajärvi on voittanut muun muassa kaksi hopeaa WST-kiertueen maailmanmestaruuskisoissa pari vuotta sitten ja kokonaisvoiton saman kiertueen kilpailusarjassa 2009–2010. Hän oli voitokas myös X Games -tapahtumassa maailmanmestaruusvuotenaan 2011.

Huippu-urheiluun kuuluvat ulkoa päin tulevat paineet. Yleisö janoaa aina menestystä ja jännittäviä kilpailuja. Menestyksen lisäksi Rukajärvenkin uraan mahtuu pettymyksiä.

– Pettymystä omaa itseä kohtaan on ollut vaikea käsitellä, mutta en enää ota niitä niin vakavasti, ja hetken kuluttua löydän niistä positiivisiakin puolia. Pettymyksistä saa lisäbuustia ja halua yrittää entistä kovemmin.

Suurten kisojen aikana Rukajärvi kertoo jättävänsä ulkomaailman seuraamisen lähes kokonaan ja keskittyvänsä täysin omaan laskemiseen.

– Ensimmäisissä olympialaisissa otin vähän paineita itselleni. Viime olympialaisissa oli jo helpompaa, ja oli ihan sama mitä minusta puhuttiin. Teen kuitenkin itselleni tätä juttua. Jännitys ennen jokaista kilpailua kuuluu asiaan.

– On huono juttu, jos ei jännitä. Silloin kaikki ei mene hyvin.

"Mua motivoi olympialaisissa se, että pystyn vaikuttamaan itselle tärkeisiin asioihin, kuten ilmastonmuutokseen."

Joskus jännittää niin paljon, että Rukajärven kuulokkeista soi rauhallisempi musiikki. Musiikki tuo laskuun paljon fiilistä, ja Rukajärvi kuuntelee mielellään esimerkiksi Black Sabbath -yhtyeen raskaampaa rokkia temppuja tehdessään.

Omasta menestyksestään Enni, kuten muutkaan lumilautailijat, eivät pidä meteliä. Samaa maata ovat Ennin vanhemmat, jotka ovat aina tukeneet tyttären omaa tekemistä eikä hänen menestyksensä ole sekoittanut perheen elämää.

– Ei nuo lehmät kysele, että onko se tytär maailmanmestari vai ei, kommentoi Ennin äiti tyttären menestystä ensimmäisen olympiamitalin jälkeen.

enni rukajarvi 6

LUMILAUTAILU ON riskialtis ja vaarallinen laji. Rukajärvelle ei ole tapahtunut suurempia onnettomuuksia, mutta murtuneen ranteen, kylkiluun ja häntäluun sekä polvivamman hän on saanut, ainakin kertaalleen.

– Välillä kun tuuli on paha mietin, että mitkä riskit tässä on. Käyn ne lävitse ja suunnittelen mitä teen. On vain luotettava omiin kykyihin. Tässä täytyy myös tiedostaa, että ura voi loppua milloin vaan. Temppujen onnistuminen vaatii tosi paljon töitä. On turhauttavaa, kun koettaa tehdä temppua kymmeniä kertoja ja homma on vaan sellaista kaatuilua.

Harjoittelukertojen ja toistojen runsaus auttavat siihen, että tempun pystyy tuomaan alas, vaikka se ei onnistuisi.

– Riskit on hyvä tiedostaa, mutta lajin suola on se, että pääsee niiden ylitse ja haastaa itseään. Kun on vuoden miettinyt temppua ja sitten uskaltaa sen tehdä. Menestyksen myötä Enni Rukajärvi on joutunut pohtimaan, mikä lautailussa yhä kiinnostaa.

– Haluan säilyttää pilke silmäkulmassa -asenteen ja yhä kehittyä laskijana. Sen, että tätä voi tehdä tosissaan, mutta ei hampaat irvessä. Tähän lajiin kuuluu aito nauttiminen tekemisestä. Toivon, että se säilyisi kaikilla, myös tulevaisuuden laskijoilla.

Jo ensimmäisten kisamenestysten jälkeen Rukajärvi joutui vastaamaan uteliaille, mikä hänestä tulee lumilautailun jälkeen.

– Mun työ on lumilautailu. Jatkan lautailua niin kauan kuin rahkeet riittävät ja on hyvä fiilis. Toivottavasti pystyn olemaan ammattilainen 35-vuotiaaksi asti.

Rukajärvi on ollut jo pitkään kuvattavana erilaisissa lumilautailuvideoissa ja elokuvissa, ja haaveilee tekevänsä sitä tulevaisuudessa vapaalaskun lisäksi. Myös juniorilautailu on lähellä hänen sydäntään.

– Toivon, että jokainen nuori löytää oman intohimonsa ja juttunsa, on se sitten mitä vaan. Nuorissa on meidän tulevaisuus.

enni rukajarvi 5

TULEVAISUUTEEN KUULUU myös ilmastonmuutos, johon liittyvät kysymykset askarruttavat Rukajärveä ja monia muita lumilautailijoita. Enni Rukajärvi toimii Yhdysvalloista alkunsa saaneessa Protect Our Winters (POW) -liikkeessä, joka on talviurheilun ystävien perustama ja vetämä ilmastoliike.

– Ikäiseni laskijat erityisesti vapaalaskijoiden puolella ovat hyvin tietoisia näistä ongelmista. Kaupunkikisat käydään aina tekolumella. kun on niin lämmintä, että luonnonlunta ei ole enää niissäkään paikoissa missä ennen oli.

Enni Rukajärven mielestä yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa ilmastonmuutokseen on äänestää vaaleissa.

– Isommat päättäjät voivat oikeasti tehdä päätöksiä, joilla ilmastonmuutosta voidaan torjua laajemmin.

Hän myös muistuttaa meidän jokaisen tekemistä arjen valinnoista. Me voimme vähentää lihansyöntiä, kierrättää enemmän, valita ekosähkön, kimppakyydit ja käyttää julkista liikennettä.

– Isommassa mittakaavassa on väliä, miten me ympäristöä kohtelemme. Kaiken kun ei tarvitse olla isoa, pienestäkin voi aloittaa, Enni rohkaisee.

– Jokaisella elämänalueella voi tehdä jotain, mikä edesauttaa ympäristöä. Jo sekin, että jakaa tietoa ja juttelee näistä asioista ääneen, vie ympäristökysymyksiä eteenpäin.
Hieman yllättäen Rukajärvi tunnustaa:

– Yksi motivaatio esimerkiksi olympialaisissa pärjäämiseen liittyy nykyisin siihen, että pystyn vaikuttamaan itselle tärkeisiin asioihin, kuten juuri ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Hän kuulostaa tulevaisuuden vaikuttajalta. Tuleeko Ennistä joskus vielä poliitikko?

– En tiedä onko minusta siihen. Olen varmaan liian kiltti.

JULKAISTU   30.1.2019TEKSTI   Tanja RinkinenKUVAT   Miikka Pirinen

Oliko juttu kiinnostava?

Kyllä (0)Ei (0)

Luitko jo nämä?