Hyvän elämän jäljillä
Tulevaisuudessa terveyttämme hoidetaan yhä enemmän tekoälyn ja geenituntemuksen avulla. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja riskit tunnistaa jo ennen kuin ehdimme lääkärin vastaanotolle.
SEURAAVAN KUUKAUDEN aikana Suomessa syntyy noin 4 500 ihmistä. He menevät kouluun vuonna 2025 ja päättävät oppivelvollisuutensa vuonna 2035. Vanhempia heistä tulee todennäköisesti vasta reilusti yli kolmekymppisinä ja kun he kuolevat – tytöt keskimäärin 84-vuotiaana ja pojat 79-vuotiaana – eletään 2100-luvun vaihdetta.
Kun ajatellaan maailmaa yhtä paljon tästä taaksepäin, tajuaa ajan kulun ja vauhdin. 80 vuotta sitten radiosta oli äskettäin tullut tärkein joukkotiedotusväline, ja lääketieteen suuri läpimurto penisilliini oli keksitty ja otettu käyttöön toisen maailmansodan aikana.
Sen jälkeen kehityksen tahti on vain kiihtynyt. On vaikea edes kuvitella, mitä kaikkea tänään syntyvien lasten eliniän aikana tapahtuu. Miten hoidamme terveyttämme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, ja kun sairastumme, hoitaako meitä tulevaisuudessa robotti vai ihminen?
ENSIKOSKETUKSENSA terveydenhuoltojärjestelmäämme nyt syntyvä vauva on ottanut noin kahdeksan viikon ikäisenä sikiönä. Silloin neuvolassa on kuunneltu sydänäänet ja otettu tulevan äidin paino ja verenpaine seurantaan.
Noin 12. raskausviikolla kätilö on tarkistanut ultraäänellä pääpiirteittäin sikiön rakenteet. Raskauden puolivälissä vanhemmat ovat todennäköisesti saaneet kuulla lapsensa sukupuolen. Se on paljon enemmän kuin hänen äitinsä syntymän aikoihin 30 vuotta sitten, jolloin ultraäänikuvan terävyys ja taustakohina tekivät tutkimuksista huomattavasti nykyistä epätarkempia.
Tällä hetkellä syntymättömien lasten geeniperimää tai kromosomeja tutkitaan julkisessa terveydenhuollossa vain siinä tapauksessa, että on syytä epäillä esimerkiksi geenivirhettä tai suvussa kulkevaa vakavaa sairautta. Teknologia mahdollistaisi yleisimpien suomalaisten tautien riskin kartoittamisen sikiöltä jo nyt, mutta syntymän ja kuoleman äärellä myös eettiset kysymykset ovat valtavia.
Toisaalta jo nyt kuka tahansa voi lähettää sylkinäytteensä Yhdysvaltoihin ja selvittää, onko vaarassa sairastua esimerkiksi aikuisiän diabetekseen, Alzheimerin tautiin tai rintasyöpään. Testien luotettavuudessa tai tulosten tulkinnassa saattaa kuitenkin olla toivomisen varaa.
Virossa otettiin keväällä jättiloikka kohti tulevaisuuden terveydenhuoltoa, kun se alkoi ensimmäisenä maana maailmassa testata vapaaehtoisten kansalaistensa geenejä ja tarjota siihen perustuvaa neuvontaa.
Hanke avattiin maaliskuussa, ja riskiarvio on tarkoitus tarjota aluksi 100 000 ihmiselle. Virolaiset ovat ilmoittaneet testattavaksi innokkaasti. Kokeilun toivotaan ehkäisevän yleisimpiä kansantauteja.
Suomeenkin perustettiin viime vuonna Terveysteknologia-yhdistyksen alainen Genomiteollisuusjaosto, jonka tarkoituksena on saada geenitutkimus nousuun. Tekeillä on myös esitys genomikeskuksesta ja sen toimintaa säätelevästä genomilaista. Esitys niistä annetaan eduskunnalle tänä syksynä. Genomikeskus vastaisi kansallisen genomitietokannan kehittämisestä ja vastuullisesta käytöstä potilaiden hoidossa sekä tieteellisessä tutkimuksessa.
Suomessakin eräs työterveysasema kertoi jo alkuvuodesta ottaneensa geenitestit valikoimiinsa. Asiakkaat voivat halutessaan kartoittaa riskejä muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin.
ENNEN GEENITESTIIN ryntäämistä kannattaa pysähtyä pohtimaan, haluaako todella tietää tuloksen. Muuttuvatko elintavat, jos tietää, että saattaa kymmenien vuosien päästä sairastua vakavasti?
Hapuileeko käsi kohti sipsipussia ja pullapitkoa, vaikka sukurasite olisi ilmeinen syy kieltäytyä?
Teknisesti olisi mahdollista analysoida vauvan genomi jo nyt. Mutta ehkä hän haluaa itse päättää myöhemmin, tehdäänkö kartoitus vai ei. Hyviä puolia on monia, arvioi projektijohtaja Tuula Tiihonen Sitrasta. Kun sairauden riski on tiedossa, sitä voidaan ennaltaehkäistä ja aloittaa esimerkiksi lääkitys varhaisemmassa vaiheessa.
Toisaalta ratkaisematta on esimerkiksi kysymys siitä, kuka terveystietomme omistaa. Voimmeko päättää itse, kenelle ja missä tilanteessa tietomme annetaan?
Eikä kohonnut riski tarkoita sitä, että sairastuminen on vääjäämätöntä. Huolta ja ahdistusta tieto saattaa silti aiheuttaa. Tai mitä, jos testissä paljastuu vääjäämätön sairastuminen tulevaisuudessa, eikä asialle voi tehdä mitään? Mutta on geenien tuntemisesta paljon hyötyäkin. Esimerkiksi rintasyöpää voidaan ehkäistä, jos naisen tiedetään kantavan sairauteen voimakkaasti altistavaa geeniä.
Monen sairauden hoito perustuu jo nyt räätälöityihin lääkkeisiin. Siinä, missä ennen lähes kaikki verenpainetautia sairastavat söivät samaa lääkettä, hoito voidaan nyt räätälöidä esimerkiksi ihmisille, joilla on joku tietty geeni.
Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Jos joku tulevaisuudessa keksii, miten tuplata elinikämme, se on todennäköisesti geenitutkija.
NYT SYNTYVÄ vauva tottuu jo lapsena siihen, että aikuiset seuraavat vointiaan monin eri mittarein. Suurin osa meistä pitää ainakin aika ajoin kelloa, joka mittaa sykettä, unta ja kalorinkulutusta. Toistaiseksi tulosten tulkinta on ollut kellon käyttäjän vastuulla ja melko vähäistä.
Pian saamme kuitenkin avuksemme oppivan tekoälyn. Meillä voi olla käytössämme esimerkiksi anturi, joka seuraa jatkuvasti verensokeriamme ja muistuttaa, kun on aika syödä jotakin. Osalle diabeetikoista on jo nyt tarjolla käsivarteen asennettava sensori, jota voi etälukea pienellä päätelaitteella. Se mahdollistaa verensokerin helpon ja tarkan seuraamisen ilman verinäytteitä.
Tulevaisuudessa jatkuvasta verensokerin seuraamisesta hyötyvät muutkin kuin diabeetikot – jokainen meistä tietää, miten vaikea on keskittyä, kun verensokeri tipahtaa tarpeeksi alas. Ehkäpä tulevaisuuden koululaisen ei tarvitse enää nuokkua pulpetissa, kun tekoäly kertoo opettajalle, milloin on viisainta sulkea kirjat ja antaa lapsille välipalaa.
Tekoälyllä varustettu kello tai muu sensori oppii tuntemaan käyttäjänsä tutkimalla tuottamaamme dataa. Se havaitsee esimerkiksi sen, milloin liikumme liian kovaa tai milloin olisi syytä nukkua enemmän.
Tulevaisuudessa odottavat myös nanosensorit, jotka keräävät tietoa veriarvoistamme ja antavat sen perusteella ohjeita esimerkiksi ruokavalion kehittämiseen.
MUTTA MITÄ TEEMME kaikella tällä tiedolla? Onko tarpeen tai edes viisasta seurata jatkuvasti kehon lämpötilaa, sykevaihtelua ja unen vaiheita? Kehitys näyttää kulkevan yhtäältä kohti yhä tarkempaa itsensä monitorointia. Toisaalta kaipuu menneeseen ja irti tietokoneista vahvistuu.
Itsensä mittaamisen edelläkävijä, lääkäri Olli Sovijärvi ei usko, että kaikki ihmiset ovat tulevaisuudessakaan intohimoisen kiinnostuneita terveydestään. Mutta aika moni on, ja nyt syntyvä sukupolvi tottuu siihen, että mittarit integroituvat kiinteäksi osaksi heidän elämäänsä.
Siitä on monia hyötyjä: mitä pidempään tietoa kerää, sitä paremmin oppii tuntemaan kehonsa ja sen, mitä se tarvitsee. Esimerkiksi Sovijärvi saattoi ennen kehua sillä, ettei koskaan jättänyt treeniä väliin, vaikka olisi kuinka kiireinen tai väsynyt.
Nyt hän osaa päätellä sydämen sykeväliä seuraamalla, onko keho palautunut tarpeeksi ja kaipaako se lepoa vai kunnon hikoilua. Kun dataa kertyy enemmän, sen avulla voi päätellä esimerkiksi ne asiat, jotka vaikuttavat unen laatuun ja tehdä tarvittaessa korjausliikkeitä. Ja kun aamulla väsyttää, voi sovelluksesta tarkistaa, saiko liian vähän syvää unta vai tuliko vain herättyä huonossa kohdassa unisykliä. Se helpottaa päivän menojen suunnittelua.
Tämä kaikki on tuoreelle vauvalle, tulevaisuuden nuorelle aikuiselle, arkipäivää. Hän on tottunut siihen, että voi halutessaan seurata vointiaan älykkäillä vaatteilla tai asusteilla. Tulevaisuudessa itsensä mittaaminen on nimittäin paitsi entistä helpompaa myös huomaamattomampaa. Hyvä esimerkki tästä on jo nyt myynnissä oleva, suomalaista designia ja teknologiaa yhdistävä sormus, jonka tyylikäs muotoilu on kaukana muovirannekkeisista sykemittareista.
Seuraavaksi henkilökohtainen datan kerääminen pitäisi saada osaksi terveydenhuoltojärjestelmää. Tällä hetkellä monet potilastietojärjestelmät eivät ole yhteydessä toisiinsa, ja lääkäreillä on käytössään vain sairaushistoriamme.
Todellinen muutos tapahtuu sitten, kun diagnooseihin voidaan yhdistää dataa siitä, miten elimistö on toiminut ja voinut terveenä.
Kun päälle lisätään vielä esimerkiksi ympäristödataa, siis vaikka tietoa siitepölytilanteesta, hoito muuttuu entistä kokonaisvaltaisemmaksi ja jälkikäteen reagoinnista kohti sairauksien ehkäisyä.
Ehkä tulevaisuuden terveydenhuolto onkin paljon nykyistä enemmän ennaltaehkäisyä ja neuvontaa. On paljon nykyistä enemmän erilaisia hyvinvointivalmentajia ja mentoreita, jotka auttavat elämään tavoitteiden mukaan.
Tulevaisuuden aikuinen saattaakin kohdata kiperän kysymyksen: haluatko elää nautinnon täytteisen elämän, vaikka se olisikin ehkä keskimääräistä lyhyempi? Vai haluatko mahdollisimman monia elinvuosia ja olet valmis elämään kurinalaisesti päästäksesi tavoitteeseen?
TERVEYDENHUOLLON MURROKSEEN liittyy kiinteästi myös asumisen muutos. Tulevaisuuden kodissa voi olla esimerkiksi vessanpönttö, joka analysoi virtsamme joka aamu ja hälyttää, kun on aika tavata lääkäri.
Tekoäly vapauttaakin lääkärien aikaa kokeiden tekemisestä ihmisten kohtaamiseen. Tietokone voi seuloa muutamassa sekunnissa potilashistoriastamme ja mittalaitteistamme olennaisia tietoja, joiden selvittämiseen lääkärillä menisi kymmeniä tunteja. Tekoäly voi ehdottaa esimerkiksi kolmea diagnoosia, joita lääkäri lähtee selvittämään.
Henkilökohtaisen kontaktin merkitystä se ei vähennä: ihminen on muutakin kuin lista oireita.
Kuunteleminen, tunteiden kohtaaminen ja kosketus ovat tulevaisuudessakin lääkärin tärkeitä välineitä.
Muutoksen tuulet puhaltavat myös lääkkeiden jakelussa. Se kytkeytyy osaksi terveydenhuollon uudistusta ja toivetta siitä, että ihmisiä hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona tai kodinomaisissa oloissa. Tämä näkyy jo nyt syöpähoitojen kehityksessä. Saamme käyttöömme yhä enemmän lääkkeitä, jotka potilas esimerkiksi ottaa kotona suun kautta.
Vastaisuudessakin aikuiset arvostavat sitä, että lääkkeitä on saatavilla hyvin, myyjä on luotettava ja häneltä saa tarvitsemansa neuvot lääkkeiden käyttöön.
Suomen lääkejakelun tulevaisuutta selvittäneessä työryhmässä mukana ollut OTK Lauri Pelkonen on pohtinut apteekkien tulevaisuutta ryhmän jäsenenä ollessaan paljon.
Digitalisaatio tuo paljon uusia mahdollisuuksia. Lääkehoito yksilöityy ja kehittyy kiivasta tahtia. Toisaalta turvallisuudesta, laadusta ja ammattilaisten antamasta neuvonnasta ei tulevaisuudessakaan voi joustaa, eikä kuka tahansa voi perustaa apteekkia. Lääkkeet kun ovat tulevaisuudessakin turvallisia ja vaikuttavia vain oikein käytettyinä.
Tulevaisuudessa lääkkeiden jakelu voi kuitenkin palvella ihmisiä paremmin, jos lääkkeiden saatavuutta parannetaan ja lääkeneuvontaa saa nykyistä vaivattomammin sielläkin, missä apteekkiin on pitkä matka.
RUOKA ON KESKEINEN osa hyvinvointia. Se, mitä suuhumme laitamme, muuttuu osaksi kehoamme ja sen koneistoa.
Perusasiat ovat selvät. Kannattaa syödä tuoretta, lähellä tuotettua ruokaa ja mahdollisimman paljon erilaisia värejä ja makuja.
Kun puhutaan hyvinvoinnista, ruoka voi yhtä hyvin sairastuttaa kuin parantaa.
Ehkä tulevaisuuden koululainen buustaa terveyttään superruoalla, kuten mustikalla, parsakaalilla ja pähkinöillä, jotka vaikuttavat myönteisesti vastustuskykyyn, aivojen toimintaan ja esimerkiksi syövän ehkäisyyn.
Voiko vauva, joka tänään tavoittelee varpaitaan pinnasängyssään, saavuttaa loppumattoman pitkän elämän? Tuskin. Todennäköisesti hän elää kuitenkin vanhempiaan pidempään terveenä ja saa sairastuttuaan täsmällisempää hoitoa vaivoihinsa.
Teknologian kehityksestä toivotaan jo lähivuosina helpotusta myös tämän hetken suuriin hyvinvointiin vaikuttaviin kysymyksiin, kuten mielenterveyden vaivoihin, syrjäytymiseen ja väestön ikääntymiseen.
Espoossa toteutettiin hiljattain hanke, jossa tekoälyn avulla seulottiin valtava määrä tietoa ja löydettiin nuoria ja perheitä, joilla on riski sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin.
Toistaiseksi tällaisen yksilöidyn datan käyttö ei ole vielä mahdollista, mutta kenties tulevaisuudessa erityisen tuen tarpeeseen voidaan reagoida jo ennen kuin ihminen itse edes tajuaa olevansa ongelmissa.
Vanhusten yksinäisyyttä voidaan puolestaan helpottaa palveluilla, jotka mahdollistavat sosiaalisen kommunikoinnin myös kotoa käsin.
Moni kysymys on kuitenkin vielä auki. Se, mitä tapahtuu ympäristölle, vaikuttaa vääjäämättä hyvinvointiimme. Suomalaisten odotettavissa oleva elinikä on noussut itsenäisyyden alkuvuosista 35 vuotta. Mutta miten käy tulevaisuudessa? Vaikka teknologia, tieto ja kehitys mahdollistaisivat entistä paremman terveydenhoidon, ilmastonmuutos ja muut ympäristöriskit voivat kääntää eliniän odotteen jopa laskuun.
Elämän ehtoossa tulevaisuuden vanhuksella on kenties nykyistä enemmän sananvaltaa siihen, miten hän haluaa täältä poistua.
Ehkäpä kuolemaa aletaan jopa juhlia, kuten joissakin kulttuureissa jo tehdään. Tai ainakin kuolemasta, ja hyvästä kuolemisesta, puhutaan avoimemmin.
Mutta koska ennustaminen sadan vuoden päähän on lähes mahdotonta, keskitytään tähän hetkeen. Teknologiaan kannattaa suhtautua kuten vuoristorata-ajeluun: pitää kiinni hatusta ja nauttia vauhdista.
