KUN JUTTELIN ystävieni kanssa siitä, miten korona näkyi arjessamme, keskustelu kääntyi varsin pian arjen uusiin saavutuksiin: Yksi oli opetellut leipomaan hapanleipää. Toinen oli perustanut kauan haaveilemansa kasvimaan. Kolmas oli voimaantunut tuoreista renkaanvaihtotaidoistaan.

Me suomalaiset olemme käsillä tekevää kansaa. Globaalin pandemian jyllätessä otimme kovaan käyttöön niin jauho- kuin multapeukalomme – kaukana eduskunnan graniittipylväistä tai viranomaisten varmuusvarastoista.

Jos en pääse lempileipomoon piirakoita hakemaan, niin opettelen tekemään ne itse.

KEVÄÄN AIKANA PUHUIMME paljon huoltovarmuudesta. Alun huolista selvittiin, ja pääsimme kokemaan jaettua ylpeyttä siitä, miten hyvin Suomi on varautunut poikkeusoloihin ja miten ketterästi työpaikat, koulut ja järjestöt löysivät ratkaisuja sujuvan arjen takaamiseksi. Kotien taikinan nostatuksessa ja maalaustalkoissa on ollut kyse osin samasta asiasta – huoltovarmuudesta. Jos en pääse lempileipomoon piirakoita hakemaan, niin opettelen tekemään ne itse. Jos huoltomies ei pääse paikalle, niin hajulukon avaaminen ei jää osaamisesta kiinni.

Eduskunnan uusi puhemies sanoi kiitospuheessaan koronaepidemian nostaneen esiin demokratian huoltovarmuuden. Eduskunnan päätöksentekokyky kesti kriisitilanteessa, mutta uutta on jatkuvasti opittava, jotta näin olisi myös tulevaisuudessa.

SAMA PÄTEE MEIHIN suomalaisiin. Olemme osaava kansa, joka poikkeustilanteessa tuosta noin vain alkaa vahvistaa taitojaan ja opetella kaikenlaista uutta. Iloksi, ylpeydeksi ja – varmuuden vuoksi. Näin säilytämme arjen huoltovarmuuden yhdessä hyvällä tolalla.

Kuka hän on?

Eeva Salmenpohja, Keskon yhteiskuntasuhdejohtaja, uudelle utelias sukankutoja, lukija ja metsästäjä.

Arjessa tärkeintä on tasapaino:

Työ kaupungissa – koti länsiuusimaalaisella maatilalla.

TULEVAISUUDESSA TOIVON

Meille kaikille ja Suomelle yhteiskuntana rohkeutta tehdä uusia asioita ja uudistuksia.