Krista Kosonen: Naisten vuoro

ESPOOLAISENA KOULULAISENA Krista Kosonen ei haaveillut näyttelijän ammatista. Hän piti enemmän kirjoittamisesta.

Ja lukemisesta. Hän luki paljon ja ihaili kirjailijoita.

Helsingissä Kallion ilmaisutaidon lukiossa ajatukset muuttivat suuntaa, kun hän tuli menneeksi näyttämöilmaisun kurssille.

– Inspiroidun muista ihmisistä, tarinan kertomisesta ja ryhmästä ympärilläni. Ja siitä, että saa leikkiä olevansa joku toinen.

Nyt Krista Kosonen, 36, on Suomen kysytyimpiä näyttelijöitä. Antti J. Jokisen ohjaama Helene Schjerfbeckistä kertova elokuva Helene sai ensi-iltansa tammikuussa.

Kristalla on elokuvassa rooli taiteilijan ystävättärenä, naisasianainen Helena Westermarckina.* Helene*-elokuvan vastaanotto ylitti tekijöiden odotukset. Krista Kosonenkin on saanut palautetta liikuttuneilta katsojilta.

"Inspiroidun näyttelemisessä siitä, että saa leikkiä olevansa joku toinen."

Schjerfbeck kiinnostaa muutenkin. Ateneumin taidemuseon Helene Schjerfbeck -näyttely Helsingissä oli suosittu, ja moniin kirjastoihin on innostuttu rakentamaan Schjerfbeck-aiheisia pöytiä.

Elokuvan Helene istuu kahvilassa ja toteaa huokaisten silloisesta näyttelystään, että ”oikein jonottavat”.

– Ateneumin tammikuisista jonoista kuullessani mietin, että kunpa tietäisit, Helene!

MONIPUOLISUUS JA UUDEN OPPIMINEN ovat näyttelijän valtteja. Viime talvena Krista Kosonen teki vaikutuksen näyttelemällä suoratoistopalvelu HBO:n pohjoismaisessa draamasarjassa Beforeigners viikinkisoturia.

Hänen oli puhuttava roolissaan kieliä, joita hän ei aiemmin osannut. Yksi niistä oli muinaisnorja.

– Jouduin tekemään paljon töitä kielten oppimisen kanssa, mutta se sopi minulle, Krista Kosonen sanoo.

Parhaillaan Krista Kosonen on mukana Tove Janssonista kertovan Tove-elokuvan kuvauksissa. Tovea näyttelee Alma Pöysti.

Zaida Bergrothin ohjaama, syksyllä ensi-iltaan tuleva elokuva ajoittuu vuosiin 1947–55. Kristan roolihenkilö on Janssonin rakastettu Vivica Bandler.

Bandler oli Lilla Teaternin johtaja, ohjaaja ja kulttuuripersoona.

Rooliin valmistautuessaan Krista Kosonen on tavannut monia Vivica Bandlerin tunteneita henkilöitä, lukenut kirjoja ja kirjeitä sekä istunut tunteja Ylen arkistossa kuuntelemassa nauhoja.

– Kävin myös Vivican lapsuudenkodissa ja tapasin hänen taloudenhoitajansa. Istuin siellä ikkunan vieressä samassa puutuolissa, jossa Vivicakin.

Näyttelijä tutkii ja perehtyy taustoihin, mutta tekee sen jälkeen oman tulkintansa henkilöstä.

– Vivica oli mielipiteiltään moderni ja humaani. Taiteilijapiireissä hän sai olla sitä, mitä oli, ja rakastaa sitä, jota halusi.

Bandlerin suhde isäänsä, kaupunginjohtaja Eric von Frenckelliin oli vahva, mutta seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi tytär ei saanut koskaan isänsä hyväksyntää.

– Isä oli selvästi ylpeä tyttärestään, muttei silti voinut hyväksyä tätä. Välit eivät koskaan parantuneet, ja se aiheutti Vivicalle suurta surua.

"Olen iloinen, jos tarinoistani on näille ihanille, herkille ja fiksuille nuorille apua."

Kotimaisen elokuvan ajankohtaisissa naisissa on jotakin samaa. Niin Helene kuin Tovekin uskoivat vahvasti omaan taiteelliseen intuitioonsa.

– Jansson on paljon enemmän kuin muumitäti. Hänen kunnianhimonsa oli kuvataiteissa, mutta on ristiriitaista, että hän nousi tunnetuksi juuri muumeilla.

Muumien maailmaa Krista Kosonenkin rakastaa. Hän ei voi lukea itkemättä Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjaa.

– Nyyti on syvällinen, ja kirjan piirrokset ovat käsittämättömän hienoja ja mielikuvituksellisia. Myös tarina Näkymättömästä lapsesta kuuluu suosikkeihini.

KRISTA KOSONEN ON PALKITTU kaksi kertaa Jussi-palkinnolla. Parhaan naisnäyttelijän Kultaisen Venlan hän on saanut kaksi kertaa.

Elokuvien lista on pitkä. Kaikki alkoi Jadesoturista, ja Tove on 20. elokuva, jossa hän on mukana.

– Kokemus antaa tulkintoihin jo omaa vapauttaan.

Pelkkää sattumaa, vai oltaisiinko Suomessa siirtymässä jo naisten tekemien ja naisista kertovien elokuvien aikaan?

– Ehkä, eihän juopoista muusikoistakaan voi tehdä loputtomasti elokuvia. Kukaan ei voi enää sanoa, etteivätkö naisista kertovat elokuvat kiinnostaisi yleisöä.

Kosonen on näytellyt kaikissa miehensä Antti J. Jokisen ohjaamissa elokuvissa, Puhdistuksessa, Kätilössä ja Helenessä, joissa naiset ovat vahvasti esillä.

Kun Sofi Oksasen kirjaan perustuvaa Puhdistusta kuvattiin Virossa, he eivät olleet vielä pari. Krista päätyi elokuvaan koekuvausten kautta.

– Onhan se hyvä, että mieheni on ohjaaja, jonka mielestä olen myös hyvä näyttelijä. Kätilön jälkeen aloin ymmärtää paljon enemmän elokuvanäyttelemisestä. Antti sanoi, ettei halua nähdä roolissa Kristaa, vaan jotain ihan muuta.

Puhdistuksen kuvausten aikana ohjaaja ja pääosan esittäjä ottivat toisiinsa etäisyyttä, eivätkä jakaneet hotellihuonetta.

– Osittain senkin vuoksi, etten halunnut tietää tuotantoon liittyvistä ongelmista. Niitä elokuvan teossa aina tulee.

Krista sanoo rakastavansa sitä elokuvan taikaa, joka syntyy yhteistyöstä, kun koko työryhmä ohjaajineen, maskeeraajineen ja puvustajineen tekee yhdessä töitä.

"Joskus meikki, kampaus ja vaatteet auttavat löytämään ja syventämään roolihenkilöäni. Niin kävi elokuvassa Miami."

Kosonen kiertää kouluja aina kun muilta töiltään ehtii. Omien tarinoidensa kautta hän haluaa rohkaista nuoria uskomaan itseensä ja haaveisiinsa.

– Näyttelijänä pyörii paljon itsensä ympärillä. Nuorten tapaaminen ja kuunteleminen tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Olen iloinen, jos tarinoistani on näille ihanille, herkille ja fiksuille nuorille apua ja hyötyä. Lähden tapaamisista kotiin aina sydän täynnä.

Nuoret ovat yläkoulun oppilaita, ammatilliseen koulutukseen valmennettavia Valma-luokkalaisia ja viime aikoina usein myös maahanmuuttajia.

– Heille unelma voi olla päästä hitsaajaksi tai rakennusmieheksi tai kokiksi, ja yrittää oppia suomen kieltä.

Jos yksikin nuori kertoo tapaamisen jälkeen saaneensa voimaa ja uskoa itseensä, se riittää.

"Joskus olen saanut vuosienkin jälkeen viestiä, jossa joku nuorista kertoo päässeensä kiinni omaan haaveammattiinsa."

NUORET KYSYVÄT USEIN, kuinka näyttelijäksi tullaan. Lukemalla, Krista vastaa koululaisille.

– Kirjojen lukeminen edistää näyttelijän työssä tarvittavia asioita: empatiaa, kykyä samaistua ja mielikuvitusta.

Krista uppoutuu mielellään kirjojen maailmaan. Talvilomallaan hän luki Hanya Yanagiharan Pienen elämän ja Édouard Louis’n teoksen Ei enää Eddy. Hän löysi uuden lempikirjailijansa Elizabeth Stroutista.

– Lukeminen kasvattaa sanavarastoa, ja näyttelijät työskentelevät koko ajan kielen kanssa. Sen vuoksi on tärkeää ymmärtää, mitä sanat ja niiden vivahteet merkitsevät.

Krista Kosonen ei uskaltanut hakea Teatterikorkeakouluun heti lukion jälkeen. Hän päätyi opiskelemaan ensin Lahden kansanopiston teatterilinjalle.

– Olin antanut itselleni luvan hakea Teatterikorkeakouluun kymmenen kertaa. Ehkä se ajatus antoi minulle sopivaa rentoutta pääsykokeisiin niin, että pääsin sisään ensimmäisellä kerralla.

Nuorille hän muistuttaa, että polku unelmiin on usein pitkä ja vaatii paljon töitä. Itsetunto voi olla nuorena hauras, mutta iän myötä se vahvistuu.

Kouluikäisenä Krista erottui pituutensa vuoksi muista, joten hän oli aina se Empire State Building, korsto ja päätä pitempi luokan poikiakin.

"Pidin itseäni isona ja kömpelönä. En lukiossakaan hakeutunut sen vuoksi tanssitunneille."

Sama epävarma tyttö seisoi myöhemmin kolmikymppisenä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Vanja-enon Jelenana. Vesipisarat valuivat pitkin kasvoja ja ihoa. Hän oli roolissaan näyttävä ja karismaattinen.

KOULULAISEN EPÄVARMUUDESTA on kuljettu pitkä tie. Vasta teatteriopinnot ja näyttämö alkoivat tervehdyttää omaa suhdetta pituuteen, 178 senttiin.

– En ollut siro enkä pieni, eikä minusta koskaan sellaista tulisi. Sitä ei kannattaisi edes yrittää. Sen tajuaminen oli vapauttavaa.

Teatteriopintojen aikana omasta kropasta tuli ilmaisun väline.

– Minulla se on vahva, mutta taipuu moneen. Ulkonäkö on käyttötavaraa, joka vaihtuu roolien mukaan.

Kouluissa pitkät tytöt ovat tulleet jälkeenpäin kiittämään, kun Krista on puhunut suhteestaan omaan kehoon. Nuorena Krista yritti peitellä pituuttaan vetäytymällä kumaraan.

Huono ryhti kasassa olevine keuhkoineen aiheutti kiristävän tunteen kurkkuun ja vaikeutti hengitystä. Kurkunpäätulehduksia oli useita, ja äänihuulissa ongelmia.

– Olin Lahdessa teatteriopiskelijana, kun kurkkulääkäri sanoi, ettei minun kannattaisi ajatella puheammattia. Ääneni ei sitä kestäisi.

Se oli 18-vuotiaalle murskaava tuomio. Unelma olisi voinut murentua niihin sanoihin. Mutta Krista ei antanut periksi.

Hän kävi kolme vuotta puheterapeuttien luona. Opettaja oli näissä vaiheissa suurena tukena ja rohkaisi Kristaa pitämään lopulta jopa oman lauluillan.

KRISTA USKOO SITKEÄÄN työn tekemiseen. Erityislahjakkuutta ei tarvita, sillä jos on intoa ja uteliaisuutta, voi päästä pitkälle.

Pitkään uraan kuuluvat epäonnistumiset, mutta niistäkin voi oppia ja häpeän tunteesta nousta.

Kymmenisen vuotta sitten Krista Kosonen oli vastavalmistunut näyttelijä. Hän kulki silloin viikoittain Helsingin ja Turun väliä.

Alkuviikon päivät hän harjoitteli Turun kaupunginteatterissa kovaotteisena ohjaajana tunnetun ukrainalaisen Andriy Zholdakin johdolla Anna Kareninaa. Loppuviikot hän esitti Helsingissä televisio-ohjelma *Putouksen *ensimmäisellä kaudella Raisa Reikänaamaa.

– Näyttelijöiden oli määrä tuoda joka viikko Putoukseen kaksi televisio-ohjelmassa toteutettavaa hauskaa juttua. Yhtäkään ideoistani ei koko ohjelman aikana hyväksytty.

Ukrainalaisohjaaja taas oli tunnettu ankarasta, näyttelijöitä äärirajoille piiskaavasta tyylistään.

– Hän ohjasi huudolla, ja kaikki piti omaksua sekä muistaa nopeasti. Uhkauksiin kuului ensi-illan peruuttaminen.

Nuori näyttelijä tunsi vajoavansa syvälle epäonnistumisten suohon.

– Kauhuni oli valtavaa, ja halusin jo luovuttaa. Mutta lopulta kävi hyvin, ja opin niistä viikoista ja kuukausista paljon.

Kroppa oli kovasta harjoittelusta mustelmilla, mutta näytelmän kritiikki oli ylistävää ja näytökset loppuunmyytyjä.

NUORIA HÄN KEHOTTAA menemään rohkeasti pelkojaan päin.

– Yllytän aina vastaamaan haasteisiin joo, vaikka jännittää ja ahdistaa. Ja vaikka tekemisille naurettaisiin, silläkään ei ole väliä. Siitäkin selviää.

Krista Kosonen on nyt unelma-ammatissaan. Ja elää hän muutenkin unelmaelämäänsä, vaikka kiirettä on.

Aviomies on työmatkalla Yhdysvalloissa, nelivuotias tytär on ehdittävä viedä päiväkotiin ja labradorinnoutaja ulkoilutettava. Freelancerin palasina olevat työt on sovitettava kalenterissa toisiinsa.

– Olen kärsimätön persoona, ja vaikka tilanteet vaihtuvat, pystyn sopeutumaan ja omaksumaan uutta nopeasti.

Tulevaisuuden suhteen toiveita on silti jäljellä. Tehdä paremmin se, minkä tekee. Ja tarkemmin ja syvemmin. Ja että työt olisivat erilaisia ja vaikka ristiriidassakin keskenään. Osa niistä saisi olla mielellään ulkomailla.