Kun ensimmäinen rakkaus vetäisi jalat 17-vuotiaan Lauri Tähkän alta, alkoi elämänpituinen ihmettely. Ai tästäkö tässä onkin kyse?

Vuosina 1995–2011 hän purki tuntojaan Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtyeen tuotantoon, ja sen jälkeen tutkimusretki on jatkunut soolouralla. Biisien tahdissa on kosittu, sovittu, riidelty ja suudeltu jo parinkymmenen vuoden ajan.

Lauri Tähkä tavoittaa vilpittömällä otteellaan jotain syvälle täkäläiseen peruskallioon pureutuvaa. Fanit kirjoittavat pitkiä kirjeitä rakkauksistaan ja laulujen merkityksestä elämän tärkeissä käänteissä.

On mahtavaa nähdä, miten ihmiset keikoilla pussailevat biisien tahdissa. Olen mielelläni rakkauden ammattilainen.

Rakkaus on Lauri Tähkälle jokapäiväinen kantava voima, mutta se vaatisi ehkä muutaman elämän verran pohdiskelua valjetakseen kokonaan. Varsinkin viime vuosina mies on ajatellut, että pyyteettömän antamisen lisäksi rakkautta pitää osata myös ottaa vastaan.

Elämänkokemukset ovat opettaneet hänet varovaiseksi. Hän tunnustaa joutuneensa moneen kertaan pohtimaan rakkauden aitoutta ja ihmisten motiiveja tulla lähelle. Takkiinkin on tullut.

– Kaipa ihmisen pitäisi elää 170 vuotta, että ensimmäiset 80 vuotta voisi tehdä kaikki mokat ja loput 90 osaisi elää ihmisiksi. Ehkä ikä sentään auttaa vähän siinä, että nykyään on helpompaa erottaa, millä motiiveilla joku lähestyy, 42-vuotias muusikko miettii.

Lauri Tähkä tuumii rakkauden määrittelevän aika tavalla koko elämää. Hän on miettinyt viime aikoina paljon niitä rakkauksia, jotka eivät suju hyvin ja joiden aika ei vain tunnu koittavan. Tähkän uusin hittikin, Morsian, kertoo elämän mittaisesta odotuksesta. Laulun mies on odottanut mielitiettyään läpi elämänsä. ”Jos tulevana suvena sä olisit mun morsian”, mies haaveilee, ja vuodet vain kuluvat. Laulun sanat eivät paljasta, miten suhteelle lopulta käy.

– Kappale on puhutellut monia miehiä. Kaikilla meillä on omat riippamme tarinoissamme, mutta ajatus siitä, että sydän ei vanhene koskaan, on kiehtova. Se jättää mahdollisuuden sillekin, että suuri onni löytyy vielä vanhainkodin vieruspaikalta.

Omassa rakkauselämässään Lauri Tähkä tuumii elävänsä rauhallista aikaa. Mies on viimeisten viiden vuoden aikana pyörittänyt arkeaan 16- ja 18-vuotiaiden tyttäriensä kanssa.

– Siihen väliin on aika vaikea tulla. Siinä ei ole oikein semmoista ykköspaikkaa ollut tarjolla, Tähkä miettii.

Olen ajatellut, että kun olen nämä lapsukaiset tähän ottanut, niin hoidan heidät ensin maailmalle. Sitten on taas aikaa muullekin.

Kahden kohta aikuisen tyttären isyys on opettanut Laurille paljon myös rakkaudesta. Heidän aikuisuuteen astumistaan seuratessa on avautunut herkkä näköalapaikka naisen sielunmaisemaan.

– Olen yllättynyt niistä suurista suruista ja väkevistä onnen hetkistä. Niiden myötä olen ymmärtänyt, että minun täytyy itse käyttäytyä entistäkin paremmin naisia kohtaan.

Molemmille tyttärilleen Tähkä toivoo osanneensa välittää rakkaudesta ajatuksen itsensä ja oman kehonsa kunnioittamisesta ja sydämen kuuntelemisen tärkeydestä.

– Ja siitä olen lyönyt nyrkkiäkin pöytään, että omat asiat on hoidettava niin, ettei koskaan ole riippuvainen jäämään huonoon suhteeseen. On tärkeää voida aina lähteä, jos tilanne niin vaatii.

Tänä kesänä Lauri Tähkä keskittyy syksyllä ilmestyvän levynsä viimeistelyyn. Biisinteko kulkee hyvin, vaikka tunne-elämä ei olekaan jatkuvassa turbulenssissa. Mies tuumii, että koko ajan hän ei enää jaksaisikaan elää sielu vereslihalla, ei edes hyvien biisien toivossa.

– Onneksi tähän ikään pystyy jo menemään niihin tunnelmiin muistojenkin kautta. Tiedän jo, miltä tuntuu ikävä, ja miten rakastuminen vie mukanaan. Sieltä on hyvä ammentaa, hän nauraa.