Mikael Gabriel: Valon lähettiläs

"Ei onnistu!” Palaveri pihasuunnittelijan kanssa ei mene ihan putkeen. Rap-artisti Mikael Gabriel, 27, on vuodattanut ammattilaiselle visionsa siitä, miltä hänen puutarhansa muutaman kesän kuluttua näyttää.

Hän tahtoisi espoolaisen omakotitalonsa pihalle kaikkea eksoottista. Banaanipuun! Gojimarjapensaan! Vesiputouksen! (Miten makea sellainen olisikaan.)

Ammattilainen toppuuttelee tohkeissaan vaahtoavaa räppäriä.

Valtaosa ideoista on mahdotonta toteuttaa Suomen ilmastossa.

Mikael keskeyttää puhevirtansa, nauraa itselleen ja keskittyy kuuntelemaan suunnittelijan vastaehdotusta.

Juuri tällainen hän on: villiintyvä visionääri, joka on kuitenkin valmis myöntämään, että hän ei tiedä kaikesta kaikkea. Sen sijaan hän on poikkeuksellisen nälkäinen oppimaan lisää – vaikkapa hyötykasvipuutarhasta.

Kun Mikael Gabriel listaa suosikkiyrttejään, suussa välkkyvät ”grillit” eli jenkkiräppäreiden julkisuuteen tuomat hampaiden metallisuojukset. Ne on koristeltu pramealla kourallisella timantteja. Kaulaa, käsivarsia ja rintaa koristaa näyttävä kokoelma mustavalkoisia tatuointeja.

Rankka look muodostaa vastakohdan Vain elämää -kaudella viime syksynä nähdyn artistin maltillisen kotiminän kanssa. Mikael rakastaa linnoittautua kotiinsa, kauas Helsingin keskustan hulinasta, ja touhuta talon taakse avautuvassa puutarhassa.

Käynnistymäisillään oleva viherkausi saa hänen hyppysensä syyhyämään.

Vielä viime kesänä pihalla viljeltiin maltillista valikoimaa yrttejä, tomaatteja ja muita kasviksia. Se oli ”treenikausi”. Nyt puutarha laitetaan uusiksi ja jaetaan sektoreihin. Etupiha omistetaan komeille kukille, takapiha puolestaan hyötykasveille.

– Perunaa, tomaattia, kurkkua, mansikkaa, mustikkaa, viinirypäleitä – kaikkea! Eniten odotan sitä, että pystyn valmistamaan kokonaisen aterian itse viljellyistä raaka-aineista, Mikael sanoo.

Tärkeintä on kuitenkin puutarhanhoidon terapeuttinen ulottuvuus.

– Jotkut tykkäävät esimerkiksi siivota tai kalastaa unohtaakseen muut murheet. Minulle puutarhan laittaminen on se pakokeino arjesta. Varsinkin kesällä huomaan, miten luonnossa oleskelu kohentaa mielialaa. Se on hyvinvoinnille merkittävä juttu.

Tarpeeksi unta, laadukasta ravintoa, sopivasti liikuntaa – ja joskus ihan vain nollaavia tunteja pleikkarin äärellä. Näidenkin palojen on oltava kunnossa.

Tasapainon kulmakiviä ovat myös ystävät, joita Mikael Gabrielin hulppean kodin olohuoneesta löytyy oikeastaan aina. Yksi paistaa kuuluisaa munakastaan, toinen nukkuu päiväunia sohvalla. Tässä kaveripiirissä lojaalius on kaiken a ja o.

Ystävien hyvinvointi on Mikaelille tärkeää, suorastaan kunnia-asia.

– On vaikeaa olla onnellinen, jos ihmiset ympärilläni eivät ole onnellisia. Siksi autan muita parhaani mukaan. Yritän esimerkiksi hoitaa kavereilleni duunia – sellaista, missä he ovat hyviä. Paras ystäväni Brando on ollut rinnallani niin pitkään, että olemme melkein kuin sama ihminen. Kun ostin aikoinaan nykyisen taloni, pyysin häntä muuttamaan sinne kanssani. Mikael ei tahdo tehdä auttavaisuudestaan numeroa. Se on hänelle itsestäänselvyys.

– Minä ja kaverit olemme samaa tiimiä. Ei se ole sen kummallisempaa.

Tänä vuonna hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut Mikael Gabrielille erityisen tärkeää. Hänellä on kovempi kiire kuin koskaan aiemmin.

Kaikki tahtovat tänä vuonna osansa supersuositusta popparista, eikä hän ole kovin lahjakas kieltäytymään kiinnostavista tarjouksista. Niinpä hän on rampannut musiikin tekemisen lomassa gaaloissa, televisio-ohjelmissa, radiokanavilla ja mainoskuvauksissa.

Peruspromootion lisäksi Mikaelia kiinnostaa edelläkävijyys, ja hän osallistuu mieluusti mahdollisimman moderneihin markkinointitempauksiin, kuten laulavana hologrammina Helsingin keskustassa. Niiden rinnalla myös perusasiat ovat kunniassa: Mikael esiintyy tänä keväänä Nokian Jalkineiden klassikon, Hai-kumisaappaiden keulakuvana.

Kevättalven merkittävin aikasyöppö on ollut Mikaelin artistiuran tärkein ponnistus, Himmee-kiertue ympäri Suomen. Kaiken ikäisille sallittu show on kuljettanut artistia Kuopiosta Kittilään, Jämsästä Rovaniemelle ja Hämeenlinnasta Kuusamoon.

Tiivis keikkatahti on yllättäen käynyt äänen päälle.

– Tämä on ihan uusi juttu! Räppärit eivät yleensä ajattele äänenhuoltoa ollenkaan, mutta nykyään laulan keikoilla enemmän kuin ennen. On kauheaa huomata, että jo kolmannen biisin kohdalla ääni alkaa katkeilla. Suolavettä, höyryä, hunajaa, teetä – olen kokeillut nyt kaikkea.

Himmee-kiertue on ollut unelmien täyttymys. Mikael on nähnyt lavalta käsin, kuinka yleisö laulaa mukana keuhkojen täydeltä, kiljuu pyörtymispisteeseen, hymyilee niin että posket kramppaavat ja itkee ripsivärit valuviksi vanoiksi.

Himmee-konsertit ovat olleet tunteikkaita elämyksiä, ja Mikael Gabrielin fanit intohimoisia. He ovat kaiken ikäisiä, enimmäkseen naisia, mutta joukossa on myös nuoria miehiä. Kiihkeintä ihailijajoukkoa ovat kuitenkin teinit.

Mikael Gabriel on tahtonut tavata fanejaan jokaisessa kiertueen kaupungissa.

Hän on poseerannut veikeästi sadoissa selfieissä, virittänyt small talkia, jos keskustelukumppani on jäätynyt jännitykseltään, ja kuunnellut, mitä nuorilla faneilla on sydämellään.

Monelle teinille Mikael Gabrielin kappaleet ovat olleet avainasemassa sydänsurujen, masennuksen tai yksinäisyyden sulattelussa. Osa nuorista on syrjäytymisvaarassa, ja vielä useampi tuntee, että kukaan ei välitä. Kuulijoiden tarinoiden myötä Mikaelilla on nyt selkeä käsitys siitä, millaista suomalaisten teinien elämä juuri tällä vuosikymmenellä on.

Mikael Gabriel ymmärtää teinejä erityisen hyvin oman menneisyytensä ansiosta.

Laitosvuodet kainuulaisessa lastenkodissa olivat karaiseva kokemus. Niiden aikana nuori Mikael ehti kelata mennyttä ja haaveilla tulevasta.

Koulukotiin hän ajautui, kun kavereiden kanssa tehdyt jekut alkoivat äityä liian rankoiksi, eikä Mikaelia näkynyt viikkokausiin koulussa. Äidin ankara kurikaan ei auttanut. Mikael alkoi karkailla kotoa ja majoittui kavereiden nurkissa. Kännykkä oli kiinni, eikä äiti saanut poikaansa yhteyttä. Siinä vaiheessa oli turvauduttava viranomaisten apuun.

Kun Mikael lopulta kuljetettiin kotoa satojen kilometrien päässä olevaan laitokseen, hän ei tiennyt, että vierailu venyisi useiden vuosien mittaiseksi. Erityisen rankkaa hänelle oli uuteen asuinpaikkaan sopeutuminen. Se suoritettiin kovimman kautta: Mikael joutui luopumaan ensimmäiseksi viikoksi kännykästään ja muusta henkilökohtaisesta omaisuudestaan. Yhteys ulkomaailmaan katkesi täysin.

Mikael tuijotti halkeamaa huoneensa seinässä ja alkoi leikitellä päässään sanoilla. Runojen juuret alkoivat kyteä mielessä.

Kolmessa kuukaudessa hän kirjoitti kolme vihkoa täyteen riimejä.

– Kirjoittaminen piti minut järjissäni – muuten olisin seonnut. En suostunut puhumaan psykiatrille, vaan halusin kertoa tunteistani juuri tekstieni kautta. Sanat oli aluksi tarkoitettu vain Mikaelille itselleen. Unelma artistiudesta heräsi paljon myöhemmin.

Enää Mikael Gabriel ei suostu katumaan uhovuosiaan ja kapinointiaan.

– Ei niitä kannata miettiä nyt 27-vuotiaana. Sitä paitsi minä en olisi minä ilman noita kokemuksia. Virheet opettavat. Tietysti äiti olisi tyytyväisempi, jos olisin käynyt kouluni kunnolla ja vittuillut vähemmän.

Rankoista vuosista huolimatta Mikael ei ole katkera kokemuksistaan. Hän ajattelee, että hänen yksinhuoltajaäitinsä teki parhaansa. Tämä tahtoi muun muassa, että taloudellinen niukkuus ei määrittäisi pojan elämää.

Ulkomaalaistaustaisen pienyrittäjän ei ollut helppo mahdollistaa jälkikasvulleen samoja asioita kuin muille, mutta Mikaelin Virosta Suomeen muuttanut äiti sinnitteli, venyi, luovi – ja onnistui.

– Arvokkainta, mitä äitini teki, oli yksinkertaisesti se, että hän rakasti minua ja lujaa. Välillä se rakastamisen tapa ei ollut ihan oikea, mutta kuitenkin.

Minulla oli aina joku, jolle puhua ja kertoa ongelmistani.

Ahdistavien vuosien ansiosta Mikael tietää, miten vaikeuksissa olevaa tai masentunutta nuorta voi ainakin yrittää kannustaa.

– Useimmiten kehotan kirjoittamaan päiväkirjaa tai hankkimaan mielikuvitusystäviä, jos oikeita ei ota löytyäkseen. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta niin pärjäsin aikanani itsekin.

Lisäksi Mikael kannustaa nuoria pysäyttämään vanhempansa ja pakottamaan heidät kuuntelemaan. Keskittymään oikeasti, jotta nuori saa pahan olonsa purettua.

– Kadonnut hymy on aika selvä merkki. Ahdistuneen ihmisen energian kyllä aistii, jos osaa olla tarkkana. Vanhempien pitää olla hereillä: nuoret ovat mestareita aistimaan, onko aikuinen heistä aidosti kiinnostunut. Elämä on kuitenkin täynnä valoa ja kauneutta.

"Jokaisella pitäisi olla syytä hymyyn."

Jonakin päivänä tulevaisuudessa Mikael tahtoisi olla isä. Ensin pitää kuitenkin treenata vastuun kantamista. Konsti siihen on jo tiedossa.

– Tavallaan olen tulossa isäksi jo tänään, Mikael hymyilee salaperäisesti.

Hän kaivaa revittyjen farkkujensa takataskusta kännykän ja näyttää sen ruudulta valloittavaa valokuvaa. Siinä pörröinen, pieni, valkoinen koiranpentu katsoo suoraan kameraan vastustamattomilla nappisilmillään.

Mikaelin tyttöystävä Triana Iglesias on hankkinut poikaystävälleen lahjaksi koiran, jonka nimestä on käyty kiihkeää keskustelua.

Mikaelin mielestä bolognese-rotuisen tulokkaan nimeksi pitäisi tulla Pasta, mutta Triana ei ole idean huvittavuudesta niin varma. Eivätkö Bieber tai Biggie olisi parempia nimiä?

Tulipa pennun nimeksi lopulta mikä tahansa, Mikael on jo koukussa uuteen perheenjäseneen. Hän on lähdössä suoraan tämän jutun kuvausten jälkeen managerinsa Peppi Puljujärven kanssa lemmikkitarvikekauppaan ostamaan pennulle juomakuppia, harjaa ja muita tarvikkeita – ja sen jälkeen hakemaan itse koiraa.

Kun manageri huomauttaa, että koiranpentua ei välttämättä voi ottaa mukaan lähestyvälle Los Angelesin lomalle rokotusmääräysten takia, Mikael ilmoittaa otsa rutussa, että hän ei siinä tapauksessa lähde Amerikkaan ollenkaan.

– Sillä sen verran tiedän, että haluan olla isä, joka on läsnä, Mikael sanoo.

Haastattelun jälkeen selvisi, että Mikaelin ja Trianan koiran- pennun nimeksi tuli Biggie.