minna rytisalo

Minna Rytisalo: Keski-ikäinen pysähtyy kurviin

Keski-ikäistä ahdistaa. Elämän valinnat on tehty, tai siltä se tuntuu.

Tällainenko minusta tosiaan tuli? Tätä työtäkö teen lopun ikäni, näiden ihmistenkö kanssa jaan päiväni, vietänkö hereilläoloni tunnit todellakin tällä tavoin, hamaan hautaan saakka? Työmatkalla kääntyy aina samasta kurvista samaan suuntaan, ja kun siihen seisahtuu ja ajattelee tulevaa, näkee askelten polun, jonka tulevina vuosina painaa asfalttiin.

Se ei haaraudu.

Hakisinko uutta työtä? Palaisinko opiskelemaan? Muuttaisinko Italiaan, jättäisin kaiken ja alkaisin taiteilijaksi? Tuliko minusta koskaan se ihminen, joksi kuvittelin alkavani silloin, kun joustamattomat täyspuuvillalevikset edellisen kerran olivat muotia? Miksi en vieläkään ole käynyt Amerikassa?

Harrastanko niitä asioita, joista opiskelijabudjetilla saatoin vain haaveilla, toteutinko unelmani – ehkä aika, raha tai terveys asettui esteeksi, kenties puuttui uskallusta tai voimavaroja tai kannustavia sanoja.

Jos istuu joka päivä saman pöydän ääressä lusikoimassa lounaakseen samaa tomaattikeittoa (kuten eräs), ajatuksista voi tulla katkeria. Tai sitten ne voi kääntää toisinpäin.

VALINTA ON nimittäin vain ylellinen illuusio. Se antaa kuvitteellisen kokemuksen siitä, että elämäänsä voisi hallita. Kun lapseni oli kolmevuotias, annoin hänen päättää, että raitapaita vai sininen, vaikkei hänellä juuri muuten ollut sananvaltaa päiviensä kulkuun. Samasta on kyse aikuisellakin: valinnan mahdollisuus antaa tunteen siitä, että voin vaikuttaa elämääni. Se on jokaiselle tärkeää.

Kun istuu peläten tai surren lääkärin, yt:t hoitaneen esimiehen, velkaneuvojan tai hautausurakoitsijan oven takana ja odottaa pääsevänsä sisään, illuusiot karisevat ja pienet valinnat muuttuvat merkityksettömiksi. Suuret valinnat tehdään jossain, minne minulla ei ole asiaa ja missä tahdonvoima ei merkitse mitään.

Jos sen ymmärtää edes hetkittäin, pieni valinta muuttuukin suureksi. Kun kaupan hyllyltä saa valita juuri sen keiton, josta kaikkein eniten pitää, hetki voi olla täynnä kiitollisuutta. Jos kaikki on arkisesti ja tylsästi hyvin, joinain aamuina tutussa kurvissa voi pysähtyä ja muistaa, että toisinkin voisi olla, ja monella on. Ehkä joskus voi myös kiittää itseään hyvistä valinnoista. Vuonna 1996 valitsemani mies on edelleen mahtava, haasteeni itse halutut, työni joka päivä elämyksiä tuottava.

On aidosti onni, kun saa mahdollisuuden jonain aamuna vaikka valita vähän eri reitin matkallaan työpaikan ovelle, sitten on vapaa avaamaan sen ja astumaan sisään, ja jos on hetki aikaa ja sielu normaalia enemmän täynnä rakkautta, voi kahvihuoneessa valita laittaa muidenkin kupit tiskikoneeseen.

YLELLINEN ONNENI on siinä, että valitsen tomaattikeiton ja työkorkkarit; valitsen läsnäolon, valitsen vetäytymisen, valitsen levon ja liikkeen, aina sen mukaan, miltä tuntuu. Valitsen ne unelmat, jotka vielä tahdon pitää, ja valitsen toiset, joista päästän irti. Voin valita olla se, joka sanoo kiitos, ja se, joka kannusti ja kehui. Usein en onnistu, mutta yritän. Valinnan saa onneksi tehdä joka päivä uudestaan. Valitsen, koska juuri nyt, vielä nyt, minulla on mahdollisuus valita, ja joinakin päivinä muistan olla siitä kiitollinen.

Kirjailija Minna Rytisalon toinen romaani Rouva C., (2018) Gummerus, on myynnissä K-Citymarketeissa. Hänen esikoisteoksensa Lempi, (2016) oli arvostelu- ja myyntimenestys. Minna Rytisalo, 44, on lukion äidinkielenopettaja. Hän on syntynyt Sodankylässä ja asuu Kuusamossa.

JULKAISTU   28.11.2018TEKSTI   Minna RytisaloKUVAT   Marek Sabogal

Oliko juttu kiinnostava?

Kyllä (0)Ei (0)

Luitko jo nämä?