Uusia viestejä 250. Kalle Lamberg ei ollut uskoa silmiään katsoessaan puhelintaan helmikuisena lauantai-iltana. Se pullisteli onnitteluviestejä – ei ainoastaan sukulaisilta ja kavereilta, vaan myös tuntemattomilta. Saturday Night Live Suomen ensimmäinen suora lähetys oli ohi, ja turkulaisnäyttelijä oli rysähtänyt suomalaisten tietoisuuteen kertaheitolla.

Kalle Lamberg on kuitenkin kaukana keltanokasta. Hänellä on jo takanaan mittava kokemus alalla: hän on harrastanut näyttelemistä lapsesta saakka, käynyt Teatterikorkeakoulun, hauskuuttanut televisiosarja Tuubissa ja näytellyt totisempaa roolia poliisidraama Roban kolmannella tuotantokaudella. Turkulaiset tuntevat hänet Linnateatterin vakiokasvona.

Saturday Night Live -ohjelma on kuitenkin nostanut Lambergin tänä keväänä aivan uudelle tunnettuuden tasolle Aku Hirviniemen, Jussi Vatasen ja Pamela Tolan kaltaisten konkarien kylkeen.

Jos suuri yleisö on vasta tottumassa Kalle Lambergin naamaan, yhtä häkeltynyt mies on itsekin. Lauantain parhaaseen katseluaikaan sijoitetussa suorassa lähetyksessä on riittänyt sulattelemista.

Vielä avausjakson lähetysiltana Lamberg luokittelee jännityksensä olleen ”jotain ihan sairasta”. Kenraaliharjoituksessa hengittäminenkin oli vähällä unohtua, ja hetkittäin hän oli varma että pökertyisi hermostukseensa. Huojentavaa kyllä, suora lähetys sujui paniikista huolimatta.

Nyt jokainen viikko tuntuu helpommalta. Lamberg on tajunnut, että kameraryppääseen tai katsojalukupaineisiin ei kannata keskittyä liikoja.

Tärkeintä on naurattaa studioyleisöä: jos heidät saa hekottamaan, kotonakin luultavasti viihdytään.

Kiinnitys rohkeaan viihdesarjaan on merkinnyt Kalle Lambergille tiivistä pohdintaa huumorin syvimmästä olemuksesta. Aihetta on puitu oman pääkopan lisäksi palavereissa kollegoiden ja käsikirjoittajien kanssakin. Mille voi nauraa ja kenen kustannuksella, ja miten voi tehdä komiikkaa?

Kalle Lambergin ihannemaailmassa vitsiä saisi vääntää kohteesta kuin kohteesta reilusti ilman suodatinta – hyvän maun rajoissa, mutta kuitenkin. Parhaillaan Suomessa vallitseva asenneilmapiiri ei ole hänen mukaansa huumorille kovinkaan suosiollinen.

Joku loukkaantuu aina, ja suivaantuneen mielipiteen toitottaminen on sosiaalisen median ansiosta vaivattomampaa ja nopeampaa kuin koskaan.

– Komedian tekemistä vaikeuttavat mielensäpahoittajat ja ennen kaikkea ne, jotka pahoittavat mielensä jonkun toisen puolesta, näyttelijä sanoo.

Kalle Lambergilta on kysytty, eikö hän loukkaannu, jos häntä sanotaan sketsissä läskiksi tai Ritva Valkaman näköiseksi.

– En tietenkään loukkaannu! Silloinhan riistäisin itseltäni oikeuden nauraa muille. Minusta meidän kaikkien pitäisi pystyä ajoittain nauramaan reilusti itsellemme ja toisillemme.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että huumorin pitäisi olla häijyä – vaikka terävän pilkan tekeminen olisikin helppoa.

Kalle Lambergille on tärkeää, että hänen vitseillään ei lyödä lyötyä. Valtaapitävien ja ihmisten ennakkoluulojen kustannuksella pilailu taas on useimmiten hyväksyttävää. Tärkeää on myös oikea ajoitus.

Vaikka kaikelle pitäisi periaatteessa voida nauraa, on selvää, että kaikelle ei voi nauraa juuri nyt, vaan vasta joskus tulevaisuudessa.

Muiden viihdyttäminen on ollut Kalle Lambergin vahvuus niin kauan kuin hän muistaa. Niin muistaa myös hänen äitinsä, jonka Kalle kertoo palanneen eräästäkin koulun vanhempainillasta kulmat kurtussa kotiin. Opettajilta oli tullut noottia, että Kalle-poika voisi hauskuuttaa luokkatovereitaan oppitunneilla vähän vähemmänkin. Mutta minkäs teit – luokan pellen rooli oli tuntunut alusta saakka luontevalta.

Vapaa-ajalla hän perehtyi sketsiviihteeseen ja katsoi paljon komediaelokuvia. Stand up -komediaan hän tutustui sen verran, että ehti tajuta, ettei se ole hänen ominta alaansa. Näyttelijänä pääsee viihdyttämään ihmisiä turvallisesti roolin suojissa.

Stand-upin sijasta Lambergiin vetosivat tilannekomiikka ja amerikkalaisen näyttelijän Jim Carreyn arvaamaton, pitelemätön tyyli. Hervottomat Ace Ventura -leffat pyörivät dvd-soittimessa jatkuvalla syötöllä.

Nyt mies tarkastelee pakonomaisesti pelleillyttä nuorta itseään lempeän etäisyyden päästä ja sanoo rauhoittuneensa iän myötä kaikin tavoin.

– Ennen olin äänessä koko ajan. Minun piti aina olla se hauskin kaveri. On tietysti yhä kivaa, jos ihmiset nauravat jutuilleni, mutta enää kyse ei ole egoni pönkittämisestä.

Myös turha nenäkkyys on karissut vuosien varrella. Kalle Lamberg kuvailee nykyistä itseään huomattavasti nöyremmäksi ja kiitollisemmaksi kuin nuorena.

Hän muistaa yhä, miltä tuntui teini-ikäisenä harrastelijana katsella Turun Nuoren Teatterin pihalla, kuinka ammattinäyttelijät ramppasivat sisään ja ulos vieressä sijaitsevan Linnateatterin ovesta: jos saisi vielä joskus olla yksi noista!

Nyt Lamberg on. Siksi hän ei tahdo ottaa ammattiaan koskaan itsestäänselvyytenä. Samasta syystä hän toimii ”kasvattiseuransa” Turun Nuoren Teatterin taiteellisena johtajana jo neljättä vuotta. Hänelle on kunnia-asia olla luotsaamassa nuoria tulevaisuuden lupauksia kohti unelmiaan.

Luonnollisista hauskuuttajan lahjoistaan huolimatta Kalle Lamberg ei ole mielellään huomion keskipiste. Hän myöntää, että hänellä on toisinaan tarve alentaa itseään ja vähätellä ammattitaitoaan.

– Huomasin tämän esimerkiksi silloin, kun Roba-televisiosarjan kuvaukset alkoivat. En aluksi kehdannut mennä taukotiloissa näyttelijöiden puolelle. Hilluin epävarmana ja vaivaantuneena avustajien ja näyttelijöiden taukotilojen puolivälissä, hän muistelee naureskellen.

Hän ei myöskään ole se tyyppi, joka tulee ronskeimmalla vitsillä sisään uuteen tilanteeseen. Sen sijaan hän omaksuu ensin tarkkailijan roolin ja arvioi seurueensa perusteellisesti ennen kuin uskaltautuu avaamaan suunsa ja letkauttamaan jotakin vitsikästä.

Ujous uusien ihmisten seurassa väistyy vasta ajan ja tutustumisen myötä.

Arkiaamuna Kalle Lambergin kello soi viideltä. Työviikot alkavat tänä keväänä tiistaisin, kun hän suuntaa kotoaan Raisiosta ensin Turun rautatieasemalle ja siitä junalla Helsinkiin.

Loppuviikosta tahti Saturday Night Live -ohjelman harjoituksissa Helsingissä on niin kova, että kotona kääntyminen vaihtuu öiksi hotellissa tai kavereiden nurkissa.

Vaikka työ vaatii tällä hetkellä Turun ja pääkaupunkiseudun välillä ramppaamista, näyttelijä on äärimmäisen varma siitä, että hänen paikkansa on pysyvästi Varsinais-Suomessa. Pääkaupungin rytmi tuntuu yhä vieraalta, vaikka hän on ehtinyt testata siellä asumista Teatterikorkeakoulun opiskeluvuosina. Syke laskee vasta, kun hän pääsee takaisin kotikonnuilleen.

Hyvinvoinnista huolehtiminen on kiireisessä arjessa usein hankalaa ja jää helposti taka-alalle. Tiiviisti työllistetty näyttelijä tietää, että unelmahommatkin uuvuttavat, jos niistä ei ehdi toipua kunnolla ja kerätä voimia seuraavaan rutistukseen.

Vielä tänä keväänä uutuudenviehätys siivittää pitkälle, mutta sekään ei kannattele loputtomasti. Kalle Lamberg on ehtinyt huomata, että kun vapaa-aikaa on rajallisesti, siitä pitää ottaa kaikki irti. Enää hän ei kuluta junamatkojaan käsikirjoituksia ja työpapereita lukien, vaan jättää tietoisesti työt studiolle sieltä pois lähdettyään.

Junamatkat hän katselee suosikkisarjojaan ja kyselee kavereiden kuulumisia Facebookissa. Harvinaisina vapaapäivinään mies ei malta poistua kotoa. Siellä hän nollaa päänsä tarttumalla maalisutiin ja kunnostamalla omakoti-taloaan.

Yksin ollessaan huumorihemmo osaa olla sangen totinenkin: hän luukuttaa täysillä mahtipontisia balladeja, nauttii kunnon tunnekuohuista ja yrittää muistuttaa itselleen, että ei ole ”jumissa komediablokissa”, vaikka työ painottuukin tällä hetkellä pääsääntöisesti huumoripitoisiin tuotantoihin.

– Haluan kai tällä tavalla todistella itselleni, että osaan näytellä muutakin kuin hauskoja rooleja, hän hymähtää. Juuri nyt hän on kuitenkin tyytyväinen rooliinsa suurten massojen viihdyttäjänä. Naurun terapeuttinen merkitys on hänelle olennainen motivaattori.

Ihmiset kaipaavat kipeästi vapauttavaa, huojentavaa huumoria kurjien uutisten loputtomassa virrassa. Näyttelijänä Kalle Lambergin tärkein tavoite on saada katsoja unohtamaan arkiset murheensa edes hetkeksi.

– Firmat kaatuvat ja ihmisillä on niskassaan monenlaista stressiä. Jos heidät saa tällaisena maailmanaikana nauramaan, työni on lunastanut tarkoituksensa.

  • KUKA Näyttelijä Kalle Lamberg
  • IKÄ 29
  • KOTOISIN Paimiosta
  • ASUU Raisiossa
  • PERHE Avovaimo Maria ja mäyräkoira Pulla
  • HARRASTUKSET Frisbeegolf silloin, kun ehtii – eli ei juuri koskaan
  • INNOSTUNUT JUURI NYT Saunasta, remontoinnista, kesän odottamisesta