Normit ja tavat uusiksi

”Säädökset eivät enää estä pikkukahvilaa leipomasta pullaa ja piirakoita lähellä tuotetulla raakamaidolla.”

”Näkövammaisen henkilön opaskoira, kuulovammaisen henkilön kuulokoira ja myös fyysisesti vammaisen henkilön avustajakoira pääsevät sisään ruokakauppohin.”

”Jatkossa hääpaikalle opastaviin tilapäisiin tievarsikyltteihin ei tarvita enää lupaa, vaan kyltit saa pystyttää ilmoituksella. Kyltit saavat myös olla nuolen muotoisia, mikä on tähän asti ollut kiellettyä.”

NORMEJA JA säädöksiä puretaan nyt vauhdilla 100-vuotiaassa Suomessa. Suomalaisten tiedotusvälineiden uutisoimat normien purkamiset viime vuosilta kertovat asioista, joiden ei ehkä alun perin pitänyt olla näin tiukasti säädeltyjä.

– Normeja purkaessa on syytä nähdä niiden muodostama kokonaisuus ja ymmärtää, että normit eivät koskaan synny sattumalta. Normeilla on oma paikkansa ja historiansa, kun niillä säädetään kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia. On muistettava, että kun yhteen normiin tartutaan, se voi vaikuttaa toiseen, kertoo Juha Hämäläinen, yhteiskuntatieteiden laitoksen johtaja ja professori Itä-Suomen yliopistosta.

Hämäläisen mielestä säädösten läpikäynti on tervetullutta ja tarpeettomista normeista on syytäkin luopua, koska ne haittaavat sujuvaa toimintaa. Hän kuitenkin peräänkuuluttaa säädösten ja normien purkamista muillakin perusteilla kuin taloudellisilla. Normeilla kun on paljon tehtäviä.

Tarpeettomista normeista on syytä luopua.

– Toimiva normisto suojaa mielivallalta ja rajoittaa vahvemman oikeutta. Turvallisuutta ja luottamusta herättävä säädösjärjestelmä on menestystekijä, joka omalta osaltaan luo vakautta ja on auttanut Suomea ja Pohjoismaita.

Normit ja niiden purkaminen kietoutuvat vapauteen ja turvallisuuteen ja niiden väliseen tasapainoon. Vapauden lisääminen voi vähentää turvallisuutta ja turvallisuuden lisääminen vähentää vapautta.

– Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on luottamuspääoma. Me luotamme viranomaisiin ja toisiimme. Selkeä normisto tuottaa tätä pääomaa. Jos jätämme liikaa vastuuta toimijoille, se saattaa heikentää luottamusta. Jos meillä ei ole normia missä rajoissa raakamaitoa voidaan käyttää, vastuu asianmukaisesta käyttäytymisestä siirtyy toimijalle itselleen eli esimerkkitapauksessa maitotilalliselle.

Yhteinen normisto on kuin pelisäännöstö: tiedämme, mitä meiltä odotetaan ja mitä me voimme odottaa muilta. Se muodostuu kirjaamattomista, yhteisesti jaetuista tapanormeista ja lakiin kirjoitetuista oikeusnormeista.

– Oikean ja väärän käsitykset eli yleisen moraalin ja tapanormien ja lainsäädännön tulisi tukea toisiaan. Ne eivät ole vastakkaisia. On tärkeää löytää yhteisesti jaettu käsitys hyväksyttävistä ja ei-hyväksyttävistä normeista, Juha Hämäläinen sanoo.

UUDENLAINEN YHTEISÖLLISYYS ja tekeminen ovat kuitenkin yhä vahvistuva osa suomalaisten tapaa toimia.

– Ihmiset ovat tärkein toimija ja pääoma, mitä on. Tiedonkulku ja ajatustenvaihto organisaatioiden ja ihmisten välillä täytyy aina olla kaksisuuntaista. Organisaatiot tarjoavat tuotteitaan ja palvelujaan ihmisille, joten eivätkö ihmiset ole mielipiteineen avainasemassa? Ihmisten suora osallistuminen on niin tätä päivää, ja vielä suurempi osa tulevaisuuttamme, kuvailee Jyrki Kallinen, Co-Founder ja Chief Marketing Officer Crowst-startupista.

Crowst toteuttaa kuluttaja- ja markkinatutkimusta uudella tapaa. Yritys hyödyntää uusia digitaalisia teknologioita ja datan automaatiota saattaakseen yhteen kuluttajat ja yritykset.

Ihmiset ovat tärkein toimija ja pääoma, mitä on.

– Se, että yritykset tai viranomaiset kehittävät jotain ja yrittävät viedä asiaa eteenpäin ilman yhteyttä käyttäjiin ja kuluttajiin on vanhaa maailmaa. Nykyään ihmisillä on loogisesti rakennettuja ja perusteltuja mielipiteitä. Nämä mielipiteet täytyy kuulla, Jyrki Kallinen sanoo.

Hänen mielestään ihmisille luontainen yhdessätekeminen, sosiaaliset verkostot ja niissä toimiminen luovat kuin itsestään toimivampia tapoja ja normeja.

– Se, että kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, on nykypäivän normi. On meidän omissa käsissämme määrittää yhdessä, keskustellen, millaisen tulevaisuuden haluamme.

– KUN SYÖN juustoa, otan sen seuraksi leipää. Kun syön pihviä, otan sen seuraksi viiniä. Ei mitään sen hienostuneempaa tai elegantimpaa. Viini on osa ranskalaista arkea niin kuin maito suomalaisille”, kertoo ranskalainen Emmanuel Raymond Espoon Tapiolan kodissaan.

– Enhän juo maitoakaan kerralla kolmea litraa, vaan lasillisen. Se pätee myös viiniin.

Lähes 20 vuotta Suomessa asunut Emmanuel Raymond kertoo välillä jopa nolostuvansa siitä, miten vähän hän tietää ja ennen kaikkea välittää juuri oikean viinin yhdistelemisestä juuri oikeaan ruokaan. Sitä kun suomalaiset häneltä hieman odottavat.

– Haluan leipäni olevan basic, perusleipää, ei millään lisukkeilla tai mausteilla. Sama pätee myös viiniin. Hyvä perusviini riittää useimmiten.

Ranskassa ei juoda yksin.

Raymond-Pelkolan perheessä pyritään syömään yhdessä joka päivä ajan kanssa. 6-vuotias Nicolas ei saa pöytään Ipadia, mutta väkisin häntä ei pöydässä pitkään istuteta. Keskimäärin perheessä avataan yksi viinipullo viikossa tai parissa. Yksin ei juoda.

– Ranskassa käydessämme huomaan aina, kuinka tarkasti määriteltyjä ruoka-ajat siellä ovat. Lounas ja päivällinen syödään säännöllisesti ja aina yhdessä perheen tai ystävien kanssa, Henna Pelkola kertoo.

Raymondien ruokaa Pelkola pitää hyvin ranskalaisena perusruokana, joka tehdään mahdollisimman hyvistä, tuoreista raaka-aineista. Ruokailuun kuuluu aina myös alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. – Alkuruoka voi olla vihersalaatti tai raaste, mutta se syödään ensin, sen jälkeen siirrytään pääruokaan.

KAHDEN KULTTUURIN perheenä Raymond-Pelkolat voivat nauttia Ranskan halvemmista hinnoista, koska viinit voi ostaa Ranskassa ruokakaupasta. Myös viinin iän merkitys erottaa suomalaisen ja ranskalaisen viinikulttuurin. Ranskassa juodaan vanhempia viinejä kuin Suomessa. Raymond suosii 6–8 vuotta vanhoja viinejä 15–20 euron hintaryhmässä.

– Meillä on sanonta, että älä juo omia viinejäsi, vaan isäsi. Eli ostat 40 pulloa viiniä ja unohdat ne kellariin. Viini paranee vanhetessaan.

Suomessa asuttujen vuosien aikana Raymond kertoo huomanneensa, että suomalaisten juomatavat ovat muuttuneet ja monet ovat erityisen viinitietoisia.

Suomessa viinillä hifistellään.

– Täällä ei enää vain juoda, vaan halutaan löytää täydellinen viini, joka sopii sille tietylle ruoalle. Hifistellään ihan eri tavalla kuin esimerkiksi minun synnyinperheessäni.

Viini on erottamaton osa ranskalaista kulttuuria, onhan se maan yksi suurimmista vientituotteista. Raymondin lääkärisisko ei juo alkoholia, mutta hänelläkin on kylmävarasto viineille. Viiniä tarjotaan vieraille, jolloin emäntä saattaa siemaista yhden suullisen.

Raymond-Pelkolan perheestä löytyy useille suomalaisille hieman vieraampi esine, samppanjapullon sulkija. – Kun avaan pullon, en koskaan mieti, juonko pullon nyt loppuun, Raymond sanoo.

ALKOHOLIKULTTUURIN MUUTOS käy ilmi myös K-ryhmän Kylä-asiakasyhteisössä elokuussa tehdyssä kyselyssä juomatottumuksista ja niiden muuttumisesta. Kyselyyn vastanneista 64 prosentin mielestä suomalainen juomakulttuuri on muuttunut parempaan suuntaan ja yli puolet vastanneista on muuttanut omia juomatottumuksiaan.

Yli 1 000 vastaajan kyselyssä ihmiset toivat esiin myös oman lähiyhteisön merkitystä alkoholikulttuurin muuttumisessa.

Alkoholin ostaminen on arkipäiväistynyt.

”Nuoriso ei enää juopottele kuten ennen. Heillä on muita terveempiä harrastuksia ja juopottelua paheksutaan monissa piireissä”, kertoo yksi vastaaja.

Toisen kyselyyn vastanneen mielestä nuoret eivät enää ”ihannoi” humalahakuista juomista ja alkoholin ostaminen on arkipäiväistynyt: ”Enää ei katsota pitkään, jos ostoskärryissä on saunajuomat keskellä viikkoa.”

Kesäkuussa tehty laaja Tietoykkösen toteuttama kysely puolestaan kertoi, että 61 prosenttia suomalaisista sallisi vahvojen oluiden ja juomasekoitteiden myynnin ruokakaupoissa ja 56 prosenttia haluaisi viinit ruokakauppaan. Eduskunnalle äänestykseen tuleva lakiesitys on huomattavasti kansalaisten tahtoa maltillisempi. Hallitus esittää, että kaupassa myytävien juomien alkoholipitoisuus nousee nykyisestä 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Alkoholijuomien ei tarvitse olla käymisteitse valmistettuja.