Paula Koivuniemi: Joulun tähti

KUN LAULAJA Paula Koivuniemi astelee sisään helsinkiläiseen ravintolaan, hänet on ihmisten keskeltäkin helppo tunnistaa tumman ja asetellun kampauksen, punattujen huulien ja omaleimaisen puheäänen perusteella. Lounastauolla olevat ihmiset antavat Paulan kuitenkin olla rauhassa. Laulaja on tuttu näky näillä kulmilla, sillä hän asuu lähellä.

– Suomalaiset ovat hienotunteisia ja kunnioittavat vapaa-aikaani. Siitä huolimatta minun tekee välillä mieli päästä ulkomaille, silloin voin olla vain yksi muiden joukossa. En ole koskaan haaveillut maailmanvalloituksesta – muutenhan en pääsisi irtiotoille missään, Paula huomauttaa.

Onneksi me suomalaiset olemme saaneet pitää tämän sinivalkoisen laulajaikonin itsellämme. Paulan yli 50 vuotta kestäneen taiteilijauran aikana onkin tapahtunut valtavasti.

Paula esiintyi tanssilavoilla ensi kertaa jo teini-iässä, kun muusikkoisä otti hänet keikoille mukaan sairastuneen laulajan tilalle. Jo vuonna 1966 syntyi ensimmäinen hittitango Perhonen. Yksi Paulan legendaarisimmista kappaleista Aikuinen nainen ilmestyi lähes pari vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1982, yhdessä tuottaja Esa Niemisen kanssa tehdyllä levyllä. Muistamme Paulan myös Emma-palkinnoista ja Iskelmä-Finlandiasta, esiintymisistä kesäfestareilla ja Leidit lavalla -kiertueesta.

Paulalle itselleen mieleenpainuvin hetki oman uran varrelta on hänen ensimmäinen kultalevynsä.

– Siihen aikaan kultalevy oli menestyksen merkki. Silloin olit todella lyönyt läpi, Paula muistelee.

Linnan vakiovieras

Paulan menestyksekkäästä ja pitkäaikaisesta urasta kertoo sekin, että hän on saanut kutsun Linnan juhliin peräti kolmelta presidentiltä: Mauno Koivistolta, Tarja Haloselta ja Sauli Niinistöltä. Vaikka itsenäisyyspäivän vastaanottoa ei järjestetä tänä vuonna perinteiseen tapaan, Paula aikoo kuitenkin istahtaa illaksi kotisohvalleen katsomaan televisiosta Ylen korvaavaa lähetystä.

– Olen isänmaallinen. Allekirjoitan poliitikko Harri Holkerin sanat, joiden mukaan Suomi on maailman paras maa, jossa asuu maailman paras kansa.

Paulalle itsenäisyyspäivä on merkityksellinen myös siksi, että hänen isänsä oli aikanaan sodassa. Paula muistaa pikkutyttönä kuunnelleensa salaa oven takana isän tarinoita äidille rankoista sotakokemuksistaan.

Paulan mielestä nyky-Suomi on turvallinen kotimaa. Täällä myös asukkaista pidetään huolta, ja yhteiskunta on rakennettu toimivaksi. Paljon maailmaa ja erilaisia asuinpaikkoja nähneenä Paula uskaltaa sanoa, ettei kaikkialla ole asiat läheskään yhtä hyvin.

– Ja ihmiset ovat ahkeria, kunnollisia ja tunnollisia. Suomalaisiin voi aina luottaa.

Punainen joulu

Nyt, keskellä vuoden pimeintä mutta tunnelmallisinta aikaa, on Paulan mielestä täydellinen hetki kaivaa esiin joulukoristeet. Hän pitää amerikkalaisesta, runsaasta ja rönsyilevästä koristelutyylistä. Vuosien varrella joulutavaraa onkin kertynyt kahden säkillisen verran.

– On ihanaa koristella koti joulua varten. Myös parvekkeelle laitan aina kausivalot.

Punainen on Paulalle joulun väri. Silloin hän vaihtaa ikkunoihin punaiset verhot, laittaa ruokapöytään punaisen pöytäliinan ja sen päälle puisen, punaisen kynttilänjalan. Tosin Paula pitää väristä muutenkin: nytkin hän on lakannut kyntensä yhteensointuviksi kännykkäkuorensa kanssa.

Ja pitäähän jouluna olla myös joulukuusi – sen Paula hakee kotiinsa Hietaniemen torilta. Oikeita kynttilöitä hän ei kuitenkaan kuuseen sytytä, sillä Paulan Oliver-kissa voisi innostua ja vaikka kaataa vahingossa koko kuusen.

Myös postikorttien hankkiminen ja lähettäminen kuuluvat Paulan joulunajan traditioihin. Hänen mielestään on aina erityisen ihanaa saada joulukortteja kaukaisemmilta ystäviltä, joita tapaa vain harvakseltaan.

– Rakastan kauniita joulukortteja. Ilahdun myös aina, kun saan sellaisen itse.

Joulu ei kuitenkaan ole Paulalle pelkkä ilon juhla, vaan siihen liittyy olennaisesti myös haikeus. Joulu kun tuo mieleen oman lapsuudenperheen, josta on elossa enää Paulan isosisko.

– Joulu herättää minussa kaipauksen: ikävöin vanhempiani ja pikkuveljeäni, jotka ovat jo poistuneet täältä. En pidä kaipauksesta, sillä en pidä surusta. Mutta tunne pitää vain hyväksyä ja odottaa, että se menee ohi.

Paula ei olekaan aina tuntenut joulunaikaa omakseen. Oli vuosia, jolloin hän oli joulupyhinä mieluummin keikalla kuin kotona. Pikku hiljaa mieli on alkanut muuttua.

– Minusta on sittenkin tullut jouluihminen, sillä ikä ja elämänkokemus ovat tehneet minusta pehmeämmän.

Paula ei myöskään kaipaa enää aviomiestä vierelleen. Hän on ollut naimisissa ja eronnut kahdesti.

– Vapaus on hienoa, sillä viihdyn ja pärjään hyvin itsekseni. En kaipaa miehiä, heitä on ollut jo riittämiin elämäni varrella, Paula virnistää pilke silmäkulmassaan.

Joulupukkijännitystä

Lapsuutensa jouluja Paula muistelee mielellään. Hän on syntynyt ja kasvanut Seinäjoella, mutta jouluisin perhe ajoi Pobeda-merkkisellä autolla Alavudelle Paulan isovanhempien luokse. Etelä-Pohjanmaalla mummolassa odotti maatila eläimineen, valmis joulupöytä herkkuruokineen ja suku serkkuja myöten.

Paula muistaa vieläkin joululahjoihin liittyvän jännityksen: tuleeko joulupukki ja tuoko hän mitään minulle? Entä, jos en olekaan ollut tarpeeksi kiltti?

– Vanhempani eivät koskaan pelotelleet, että menetämme lahjat tuhmuuksien takia, mutta jännitin sitä silti. Muistan inttäneeni äidiltä, että mitä teen, jos en saa yhtään pakettia, ja äiti vain hymähteli salaperäisenä vieressä. Olin niin onnellinen, kun sain lopulta kauniin posliininuken.

Joulupukki oli pikku-Paulalle toivottu, joskin hieman pelottava vieras. Pukille piti aina laulaa perinteisiä joululauluja, kuten Joulupukki, joulupukki ja Me käymme joulun viettohon. Nykyisin erityisen tärkeä joululaulu Paulalle on Sylvian joululaulu.

– Se on ihan ohittamaton, niin kaunis ja herkkä tekstiltään. Erityisen tunnelmallista on kuunnella se miesoopperalaulajan tulkintana.

Tunnelmallinen cityjoulu

Nykyään Paula viettää jouluaattona niin sanottua cityjoulua yhdessä ystävänsä ja managerinsa, 35-vuotiaan Laura Vuorisen sekä muiden läheisten ystäviensä kanssa. Naiset ovat tunteneet toisensa kymmenen vuotta, ja heistä on tuona aikana tullut erottamattomia. He asuvatkin nykyään Helsingin keskustassa samassa rapussa omissa asunnoissaan.

Joululahjoja Paula ja Laura eivät toisilleen anna, sillä molemmilla on tavaraa jo tarpeeksi. Sen sijaan he lahjoittavat joululahjarahat johonkin itselleen tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseen. Lahjapaketit Paula hankkii vain Oliver-kissalleen ja Lauran Siru-koiralle, joka on resquekoira Viipurista. Eläimistä puhuminen saa Paulan silmät kostumaan: niin tärkeitä ne hänelle ovat.

– Ennen Sirua en ollut tajunnut, miten herkkä ja tunteikas koira voi olla. Se on aina niin iloinen nähdessään minut ja toisaalta osaa myös katua, jos se tietää tehneensä jotain väärää. Koirat maatilalla lapsuudessani olivat aika erilaisia.

Oliver-kissa onkin sitten toista maata. Kun Paula yrittää hellitellä sitä, se tekee hyvin nopeasti selväksi, onko hetki sopiva. Siitä on Paulan käsivarsissa nytkin todisteita.

Jouluaattona Paula ja Laura suuntaavat joko syömään ravintolaan tai Lauran vanhempien ja sukulaisten luokse. Illalla on vuorossa joulukirkko.

– Ylipäätään joulu on minulle rauhoittumisen aikaa. Silloin nukun, syön ja nautin elämästä.

Terveiset nuorille artisteille

Urallaan Paula kokee saavuttaneensa oikeastaan kaiken sen, mitä hän on halunnutkin. Keikkoja hän tekee nykyään siksi, että kontakti yleisön kanssa tuntuu edelleen niin ihanalta. Se hetki, kun Paula astuu yleisön eteen ja näkee edessään lukuisat iloiset kasvot, on joka kerta yhtä taianomainen.

Tämä vuosi on ollut Paulankin pitkällä uralla yllättävä. Alun hämmennyksen jälkeen Paula on ottanut yllättävästä vapaa-ajasta kaiken irti: järjestellyt kaappeja, silittänyt vaatteita, käynyt pyörälenkeillä ja kävelyillä Sirun kanssa.

– Olen saanut puuhailla rauhassa asioita, joita en normaalisti työbuumin takia ehdi tehdä. Minulle on tehnyt hyvää olla paikallani. Onpahan ollut aikaa miettiä, mikä minusta tulee isona, Paula sanoo nauraen.

Paula lähettää sympatiaa nuoremmille artistikollegoilleen, joilta pandemiarajoitukset ovat vieneet toimeentulon käytännössä kokonaan. Ylipäätään hän pitää uusien artistien tilannetta haastavana verrattuna omaan nuoruuteensa.

Nyt kilpailu on paljon kovempaa. Tämä aika ei ole uusille artisteille helppoa, vaikka toki minullakin oli haasteeni.

Paula on kiinnittänyt huomiota siihen, miten isossa roolissa sosiaalinen media monen nykyartistin uralla on. Paulan vinkki heille on: älä unohda kasvokkain tapahtuvien ihmiskontaktien tärkeyttä.

– Mene lähelle ihmisiä ja ota yleisösi aina huomioon. Pelkkä somekommentti ei koskaan korvaa kohtaamista.

Paulalla on yksi oma, täyttymätön haave. Vuonna 2014 hän vietti Lauran kanssa puoli vuotta New Yorkissa, ja haluaisi vielä palata kaupunkiin pidemmäksi aikaa.

– New Yorkiin jäi paljon ihania ystäviä. Myös kaupungissa itsessään olisi vielä vaikka mitä nähtävää ja koettavaa. Toivottavasti pääsen vielä palaamaan sinne.

Kuka?

Paula Koivuniemi, 73, laulaja, joka on julkaissut kymmeniä levyjä. Asuu Helsingissä, poika Toni ensimmäisestä avioliitosta.

Juuri nyt

Tekee joulukuun aikana neljä joulukonserttia, jos rajoitukset sallivat.