Valikko
Sulje
"VIETIN LAPSUUTENI 1970-luvulla Sveitsin Leuteneggissa kodissa, jonka yhteydessä oli juustola ja sikala. Isä teki töitä vuoden ympäri ja perehdytti meidät lapsetkin juustonteon saloihin. Minulla on vieläkin tallessa valokuva, jossa istumme velipojan kanssa kodin juustokellarissa isojen Emmental-kiekkojen päällä.
Lapsena katselin usein huoneeni ikkunasta näkyvää korkeaa vuorta ja mietin, mitä sen toisella puolella mahtaa olla. Rekkakuskit tiesivät. He kuljettivat lasteja Lähi-Itään asti ja parkkeerasivat kotitalomme takana olevalle levähdyspaikalle. Minäkin haaveilin seikkailuista ja rekkakuljettajan työstä.
Opiskelinkin juustomestariksi, mutta toteutin silti lapsuuden unelman ja päädyin ajamaan 13 vuodeksi rekkaa. Se oli hienoa aikaa. Olin koko ajan tien päällä ja ajoin lasteja Pohjoismaihin ja Venäjälle. Saksan Travemündessa istuimme usein kapakassa, kunkin maan kuljettajat omissa porukoissaan. Panin merkille, että suomalaisten pöydässä oli aina hauskaa.
Ystävystyinkin muutaman kuljettajan kanssa ja päädyin Suomeen jo vuonna 1996. Neljän vuoden päästä ostin talon Mouhijärveltä, enkä osannut ajatella enää Sveitsiin paluuta. Opin jopa vaikean suomen kielen ihmisten puhetta kuuntelemalla, kirjoittaa sitä en tosin osaa vieläkään. Vuonna 2000 tapasin Häijään markkinoilla ihanan Jennin, josta tuli pian vaimoni. Meillä on neljä upeaa tyttöä.
Suomessa ikävöin tietysti vanhempiani ja sisaruksiani, mutta myös juustoja. Vanha ammattini alkoi jälleen kiinnostaa ja kävin Helsingin kauppahallissakin juttelemassa myyjien kanssa. He sanoivat, että vahvoja juustoja ei kannata tehdä, koska suomalaiset eivät tykkää niistä.
Niitä kuitenkin itse kaipasin, joten otin riskin ja ryhdyin kehittelemään makuja. Syntyi voimakas kypsytetty kittijuusto, Vilho, josta huippukokit Markus Maulavirta ja Heikki Ahopelto innostuivat.
Samoihin aikoihin viinikulttuuri alkoi kehittyä Suomessa ja ihmiset kaipasivat juoman seuraksi voimakkaampia juustoja. Finnair tilasi meiltä juustoja bisnesluokkaansa. Myös lähiruokabuumi auttoi. Ihmiset haluavat nykyään tietää, mistä heidän ruokansa tulee.
Herkkujuustola on perheyritys. Työllistämme kaksitoista ihmistä ja hankimme kaikki juustolan tarvitsemat raaka-aineet ja tarvikkeet lähiseudulta. Pari vuotta sitten rakennutimme uudet liiketilat ja avasimme Herkkujuustolan yhteyteen ravintolan, jonne kuka tahansa voi poiketa syömään ja ostoksille.
Vuodesta 2019 lähtien juustojamme on saanut ostaa myös K-kaupoista. Yhteistyö ison jakelijan kanssa vaati aluksi ponnistuksia, mutta on ollut sen väärti. Haluamme pitää eurot Suomessa ja tehdä yhteistyötä kotimaisten yritysten kanssa. Sveitsissä asuva isäni on nyt 85-vuotias. Tiedän, että hän on minusta ylpeä: pojasta tuli sittenkin juustomestari."
Peter Dörig, 52, sekä Herkkujuustolan Vilho ja Hilma -juustotSastamalassa.
