Robin: Oman tien kulkija

YHTÄKKIÄ AREENAN KAIKKI valot sammuvat. Valtaville valkokankaille heijastetaan video, jolla eriparilenkkarit kävelevät uhkarohkeasti pilvenpiirtäjän katon reunalla. Tämä tavaramerkkityyli tunnistetaan. Hartwall Arena kirkuu keuhkojen täydeltä niin, että kyynisimmänkin iho nousee kananlihalle. Pian dramaattisia valopalkkeja vasten kohoaa uljas, uhmakas siluetti. Kun yleisö varmistuu sen kantajasta, kirkuminen yltyy entisestään.

Eletään helmikuuta 2019, ja suomalainen musiikkiala on kokoontunut juhlimaan vuosittaista Emma-gaalaa. Kuohuviinilasit kuplivat, räppäri Pyhimys pokkaa pystin toisensa jälkeen, mutta illan todellinen tapaus on tämä: Robin, 20, on tehnyt yllätyspaluun ja ensiesittänyt uuden kappaleensa I’ll Be With You.

Ennen mahtipontista vetoaan Robin on seissyt lavan takana ja odottanut lavamanagerilta merkkiä, jolloin hänen on aika astua lavalle. Vaikka esiintymistaukoa on takana lähes puolitoista vuotta, Robin huomaa, ettei ajatus tuhansien ihmisten eteen astumisesta jännitä. Päinvastoin: tätä hänellä on ollut ikävä. Siksi lavamanagerin käsimerkki sytyttää Robinin päässä vain yhden, kirkkaan ajatuksen:

– Mä hoidan tän.

GAALAILLAN NÄYTTÄVÄ PALUUESITYS on yllätys suomalaisille, mutta Robinille se on luonteva askel eteenpäin ja loikka seuraavalle tasolle popin tasohyppelypelissä. Esiintymiskielen vaihtuminen englantiin ja maailmanvalloitussuunnitelmat eivät ole sattumanvaraisia siirtoja, vaan vuosia hiottuja suunnitelmia.

– Oikeastaan kaikki lähti levy-yhtiöni neuvotteluhuoneesta vuonna 2012. Minulle tarjottiin jo silloin englanninkielisiä biisejä esitettäväksi. Onneksi vanhempani olivat siinä vaiheessa kanssani yhtä mieltä siitä, että olin vasta lapsi enkä kypsä kansainvälisiin hommiin.

Sen sijaan tähtäin asetettiin kauemmas. Robin ja tiimi päättivät jo kuusi vuotta sitten, että vuonna 2019 Robin siirtyisi kotimaan markkinoilta Suomen rajojen ulkopuolelle.

– Se aikaraja on antanut minulle loputtomasti draivia. Halusin päästä kuudessa vuodessa tiettyyn pisteeseen, jotta olisin valmis uuteen. Täytyy sanoa, että siinä onnistuttiin.

Entä se, että vanhemmat toivoivat pojalleen mahdollisimman tavallista nuoruutta?

– No, en tiedä, miten sen kanssa varsinaisesti kävi, Robin nauraa.

NIIN! PIKAKELATAAN VUOTEEN 2012 ja vuoden söpöimpään pop-hittiin, jonka teksti irtoaa useimman selkärangasta vieläkin: Mä silmiäni usko en/kun se tyttö teki sen/täydellisen frontside ollien…

13-vuotias Robin Packalen on pörrötukkainen, turkulainen varhaisteini, josta tulee hetkessä yksi Suomen suosituimmista artisteista. Hänen faninsa ovat alusta saakka intohimoista sakkia, jotka piirittävät Robinia, valmistavat hänelle kekseliäitä lahjoja ja käyttäytyvät silloin tällöin suorastaan hysteerisesti idoliinsa törmättyään.

Se oli Robinille aluksi hämmentävää, mutta kaikkeen tottuu. Ja vaikka huomion keskipisteenä oleminen on vaatinut paljon, parikymppinen Robin näkee poikkeuksellisessa nuoruudessaan myös paljon hyvää.

– Viime aikoina on puhuttu paljon artistien mielenterveysongelmista, masennuksesta ja ahdistuksesta. Veikkaan, että yksityisyyden puute on yksi pääsyistä oireilulle. Se voi alkaa puristaa päätä ja kasvaa ongelmaksi, jos on saanut elää aiemmin normaalia arkea. Minä en oikeastaan ehtinyt, joten en ole tavallaan menettänyt koskaan mitään.

Siinä ei ole Robinin mielestä mitään surkuteltavaa.

– En ole mikään Justin Bieber, joka ei voi liikkua missään huomaamatta. Ymmärrän, että hänen tapaisellaan maailmantähdellä saattaa olla nurkkaan ajettu olo, mutta minua ei tunnisteta Suomen ulkopuolella. Pääsen koska vain karkuun huomiota.

SITÄ PAITSI HUOMIO on Robinista ihan kivaa, koska se kertoo siitä, että häntä kuunnellaan. Siksi hän ei koskaan kieltäydy selfiestä tai nimmarin kirjoittamisesta, kun häntä lähestytään kohteliaasti ja ystävällisesti.

Eri asia ovat känniset sedät, jotka nappaavat hupparin naruista kiinni ja kiskovat puoliväkisin yhteiskuvaan kanssaan: ”Hei poika, tuus tänne!”

– Silloin sanon yksinkertaisesti, että en tule. Minun ei tarvitse. Epäkunnioittava käytös ei ole koskaan ok, enkä ole ansainnut sellaista, Robin napauttaa.

Ikävien tilanteiden välttämiseksi Robin on opetellut luovimaan. Vuodet julkisuudessa ovat muovanneet muun muassa vuorokausirytmiä. Vaikka uteliaisiin katseisiin tottuu, Robin käy ruokakaupassa ja kuntosalilla keskipäivisin – ei koskaan ruuhka-aikaan. Yöelämää hän välttelee tietoisesti.

– Minua ei kiinnosta katsella, kun ihmiset ryyppäävät päät täyteen. Baarit eivät tarjoa minulle yhtään mitään, ja niissä lähestymisetkin ovat usein epäkohteliaita. Käytän aikani mieluummin hyvää tekeviin asioihin, kuten nukkumiseen ja musan tekemiseen kuin siihen, että haen humalassa kotimatkalla burgeria aamuneljältä.

ROBININ JALAT OVAT pysyneet maassa myös lähipiirin ansiosta. Äiti ja isä ovat Robinin esikuvia ja lojaaleimmat tsempparit, joita Robin kiittää rautaisesta itsetunnostaan. Ei ole vaikeaa olla tanssiva popparipoika, kun on tullut hyväksytyksi sellaisena kuin on.

– Vanhempani ovat ulospäinsuuntautuneita tyyppejä, jotka ovat istuttaneet minuun itsevarmuutta ja sosiaalisuutta. Diggaan heistä tosi paljon! Olemme aina olleet läheisiä, enkä koskaan kärsinyt edes teini-iän kapinaa. Välillä mietin, oliko se huono juttu. Tuleeko teinikriisi joskus myöhemmin? Menenköhän sitten paiskomaan ovia ja huutamaan äidille ja isälle vanhainkotiin?

Vanhemmat ja tiivis perhe ovat vieläkin Robinin henkisen hyvinvoinnin peruspilareita. Kotona saa taantua lapseksi ja olla juuri sellainen kuin on.

– Pystyn puhumaan vanhemmilleni mistä vain. Se on ollut lapsesta saakka tärkeä voimavara. Jos olen testannut vanhemmilleni varovasti rohkeaa ideaa, he ovat aina kannustaneet toteuttamaan sen – ja lisäämään siihen vielä vähän päälle! Siksi minun on ollut helppo uskoa unelmiini. Tiedostan, että kaikkien tilanne ei ole näin onnekas.

Tärkeitä maadoittajia ja tukijoita ovat myös vanhat koulukaverit, lapsuudenystävät, joiden kanssa veneillään kesäisin Turun saaristossa, urheillaan tai pelataan pleikkarilla, mutta vielä useammin ollaan tekemättä yhtikäs mitään. Silloin poikaporukka rötköttää toistensa sohvilla ja räplää kilpaa kännyköitään. Välillä mumistaan muutama sana. Usein sekin riittää. Toisten merkitys tiedetään ilman sanojakin.

Hankalia hetkiä ovat vain ne, jolloin pitäisi esitellä ystäville uusia tekemisiään.

– Kaikki taiteilijat taitavat olla epävarmoja, Robin pohtii.

– Vaikka minulla on lähtökohtaisesti hyvä itsetunto, kun soitan uutta biisiä kavereilleni, palaute pelottaa joka kerta. Kun painan playtä, peitän kasvoni ja haluan juosta karkuun.

KANSAINVÄLISEN URAN KYNNYKSELLÄ Robin on puntaroinut uudella tavalla suomalaisuuttaan.

– Me olemme juro, rehellinen kansa. Kerromme, mitä ajattelemme niin hyvässä kuin pahassa. Haluan pitää siitä aitoudesta ja periksiantamattomuudesta kiinni kaikessa. Hänestä eksoottinen, pohjoinen kotimaa on myös valttikortti uuden tähden tarinassa.

– Minua ei hävetä kertoa, että olen Suomesta, maailman onnellisimmasta maasta. Meillä on myös kiinnostava, pieni kieli, josta yhteistyökumppanit ovat aina innoissaan. En muista, kuinka monta kertaa olen jo opettanut jonkun sanomaan ’minä rakastan sinua’ suomeksi!

Suomalaisuus on Robinille arvo myös kuluttamisessa. Hän suosii kotimaista esimerkiksi keittiössä: lähiruoan eettisyys on tärkeä juttu, ja Robin ostaa mielellään luomua.

– Toivon, että luomuruoan hinta laskee vähitellen, kun sen käyttö yleistyy. On mahtava tietää, mitä suuhunsa laittaa ja tietää, että se on minulle hyväksi.

KULUTUSVALINNAT LIITTYVÄT MYÖS huoleen tulevaisuudesta. Epätyypillisestä ammatistaan huolimatta Robin on nimittäin ikäluokkansa tyypillinen edustaja siinä, miten pontevasti hän suhtautuu ilmastonmuutokseen. Se ei ole hänelle mielipidekysymys, vaan fakta, johon on herättävä nyt.

Ja vaikka Robin ei koe poppareiden olevan velvollisia osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, tästä on puhuttava.

– Kyllä ilmastonmuutos ahdistaa. Siksikin lähellä tuotetut elintarvikkeet ovat merkittävä asia. En halua yhtään tukea turhaa kärräilyä. Ajan itse hybridiautolla, mutta mietin myös sitä, onko yksityisautoilu aina tarpeellista. Lähikauppaan pääsee myös fillarilla tai kävellen. Itse asiassa olisin joskus mieluusti mukana projektissa, jossa kehitettäisiin kaupunkiliikennettä. Nämä teemat kiinnostavat koko ajan enemmän.

Robin tahtoo kuitenkin tähdentää, että tiedostaa olevansa kaukana täydellisestä: esimerkiksi kansainvälisen uran kehittäminen vaatii lentämistä, ja välillä tulee sorruttua vähemmän fiksuihin ostoksiin. Tärkeintä on, että yrittää.

– Se, että yhden ihmisen valinnoilla ei olisi väliä, ei ole ollenkaan totta!

LENTOLIPPUJA ON TASKUSSA tukku nytkin, sillä Robinin katse on käännetty kansainvälisille markkinoille.

– Sisälläni kihelmöi, kun mietin tulevaisuutta! Olen valmistautunut perusteellisesti siihen, mitä on tulossa.

Tämä tarkoittaa sitä, että Robin tahtoo rakentaa uraa maailmalla realistisin odotuksin. Pikavoittojen tavoittelun sijasta luvassa on sinnikästä työtä.

– Mä olen superkärsivällinen! Robin huudahtaa.

– Mulle on ihan ok, vaikka joku biiseistäni breikkaisi maailmalla vasta kymmenen vuoden päästä. Tahdon edetä äärimmäisen rauhallisesti, koska olen seurannut vierestä liian montaa artistia, joilta pusketaan biisejä ulos hirveällä tahdilla, eikä mistään tule lopulta mitään. Tämä saa olla pitkä prosessi.

Maltillinen strategia ei tarkoita, että Robin ei tahtoisi kansainvälistä uraa tosissaan. Areenakiertue maailman metropoleissa on hänen suurin haaveensa, ja juuri nyt hän on valmis tekemään melkein mitä tahansa sen eteen. Unelmia kohti on mentävä pelotta.

– Elämänasenteeni on se, että minulla ei ole suunnitelma b:tä.