Teemu Selänne: Meillä on aina pitänyt kiittää ja pyytää anteeksi, kun on aihetta

Joka arkiaamu Teemu Selänne, 46, vie tyttärensä Veeran, 8, kouluun vaimonsa Sirpan kanssa. Illalla ovat vuorossa harrastuskuljetukset. Veera harrastaa jalkapalloa, ratsastusta ja tanssia. Leevi, 16, pelaa jääkiekkoa.

Noin kaksi vuotta sitten päättyneen ammattilaisuransa jälkeen Teemu Selänne on päässyt osallistumaan enemmän lastensa elämään. Esikoinen Eemil, 20, opiskelee yliopistossa ja asuu vielä kotona. Eetu, 18, muutti viime vuoden syksyllä Wisconsinin osavaltion pääkaupunkiin Madisoniin, jossa hän opiskelee ja pelaa jääkiekkoa Madison Capitols -joukkueessa.

Teemu Selänne osaa arvostaa perheen kanssa yhdessä vietettyjä aamuja, sillä 22 NHL-vuoden aikana meni useampi isänpäivä, jolloin perhe onnitteli isää puhelimen välityksellä. NHL:ssä pelit osuivat usein myös juhlapyhille.

– Olen nauttinut suunnattomasti elämästä ilman aikatauluja. Pojat ovat ajokorttiensa vuoksi itsenäisempiä, mutta Veeran menot luovat hyvät raamit päivän ohjelmalle. Lasten aikuistuminen on haikeaa, mutta kuuluu elämään. Ja asuuhan Veera meidän kanssa vielä pitkään, Teemu virnistää.

Teemu Selänteen jokaiseen päivään kuuluu yhä jokin liikunta-aktiviteetti. Lisäksi hän on sijoittanut varoja hankkeisiin, joiden parissa riittää työtä. Yksi tunnetuimmista on Selanne Steak Tavern -pihviravintola Laguna Beachilla. Hän on myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen neuvonantaja. Ei ole salaisuus, että Suomen menestynein jääkiekkoilija on tehnyt uransa aikana miljoonaomaisuuden. Selänteiden lapset ovat varttuneet äveriäimmissä olosuhteissa kuin vanhempansa, mutta ilmaiseksi he eivät ole kaikkea saaneet.

Toisten ihmisten kunnioittaminen, auttavaisuus ja ystävällisyys ovat asioita, joita Selänteet ovat halunneet opettaa lapsilleen.

– Meillä on aina pitänyt kiittää, kun on aihetta, ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt jotain väärin. Nämä asiat opin itse jo lapsuudenkodistani. Myös omaisuutta pitää kunnioittaa, sillä raha ei kasva puussa. Vaikka lapsia on hemmoteltukin, niin kyllä he ovat joutuneet kotitöitäkin tekemään. Pojat ovat alkuun joutuneet ajamaan huonommilla autoilla, mutta ovat osanneet iloita niistäkin, Teemu Selänne sanoo.

Eemil on työskennellyt opintojensa ohessa Selänteen ravintolassa. Hän aloitti harjoittelijana waterboyna ja vie nyt annoksia pöytiin. Hän on ylpeä omasta palkastaan.

Selänteiden kasvatusopit eivät ole pelkkää sanahelinää, sillä isänsä mittoihin venähtäneet pojat katsovat tavatessa silmiin ja kyselevät puolitutultakin kohteliaasti kuulumisia. Itsensä korostaminen ei kuulu perheen tapoihin.

Suuri perhe kuului parikymppisestä asti seurustelleiden Teemun ja Sirpan haaveisiin. Kolmen pojan jälkeen he ajattelivat pitkään, että perheen lapsiluku on täynnä. Sitten Sirpalle iski vauvakuume. Pienen suostuttelun jälkeen Teemukin innostui ajatuksesta.

Teemu sanoo, että kolmen pojan jälkeen Veeran syntyminen tuntui erityisen hienolta.

– Mutta jokaisen lapsen syntymä on tietysti jäänyt omalla tavalla mieleen. Eihän sitä tunnetta voi sanoin kuvailla, kun saat sen käärön syliin ensimmäistä kertaa. Ne ovat maailman hienoimpia hetkiä, joissa on tullut tippa silmään.

Teemu Selänne oli 25-vuotias, kun esikoinen Eemil syntyi. Lapsirakas Teemu arvelee kasvaneensa isäksi pikkuhiljaa. Vaikka hän on joutunut olemaan paljon poissa kotoa, hän sanoo osallistuneensa aina mielellään lasten hoitoon. Kun lapset olivat pieniä, Sirpalla oli vastuu kodin ja arjen pyörittämisestä.

– Meillä on ollut aina selkeä työnjako. Minun ei ole koskaan tarvinnut uhrata lätkään liittyviä rutiineja kotihommien takia. On ollut selvää, että muuten osallistun lasten hoitamiseen. Alkuun lapset ovat tietysti ihan jo ruokailunkin takia sidottuja äitiin, mutta mitä isommiksi he ovat kasvaneet, sitä enemmän yhteistä tekemistä on löytynyt.

Selänteillä puuhataan paljon yhdessä. Golf on koko perheen yhteinen harrastus. Jokainen lapsista on omanlainen persoonansa, ja Teemulla on lastensa kanssa myös omia, kahdenkeskisiä juttuja.

Teemu kuvailee Eemilin olevan rauhallinen ja tunnollinen luonne, joka viihtyy hyvin perheen kanssa kotona. Hän ei koskaan mainitse, kuka hänen isänsä on. Eemil ei ole muiden perheen lasten tapaan pyytänyt Teemua kirjoittamaan luokkakavereille nimikirjoituksia.

Autot ovat olleet pienestä pitäen Eemilin intohimo. Se yhdistää yhä isää ja poikaa.

Eetu taas yrittää tosissaan luoda uraa jääkiekkoilijana, mutta on hoitanut myös koulunsa tunnollisesti. Teemu on antanut hänelle neuvoja pyydettäessä.

Teemu näkee eniten itseään show-mies Leevissä, jonka kanssa isällä on ollut myös eniten yhteenottoja.

– Leevi on lapsista eniten hulivili, jolla on rajaton itseluottamus. Olin nuorena samanlainen. Leeviäkään ei koulunkäynti kiinnosta, ja olen joutunut ärähtämään hänelle kotitöistä ja kotiintuloajoista. On turhauttavaa huomauttaa samasta asiasta kymmeniä kertoja. Leevin myötä olen ymmärtänyt, että muiden poikien teini-ikä oli aika helppo.

Teemu myöntää, että Veera on saanut kiedottua isänsä pikkusormensa ympärille. Hän antaa kuopukselle helpommin periksi. Veeran kasvua hän on päässyt seuraamaan eniten myös arjessa peliuran päättymisen jälkeen.

Teemu Selänne on onnellinen, että saa kokea myös isä– tytär -suhteen.

– Jos Veera ei saa tahtoaan läpi, niin sen kyllä kuulee. Hän on tottunut, että olen katsomassa futispelit ja koulunäytelmät, ja osaa myös vaatia sitä. Tai en tiedä, onko isän läsnäolo tyttärelle jotenkin tärkeämpää.

Teemu Selänne vertaa suurta perhettä jääkiekkojoukkueeseen. Osa uskoo puhetta, toiset testaavat rajojaan. Hän sanoo olevansa Sirpaa hövelimpi kurinpitäjä, mutta korottaa ääntään tarvittaessa. Silti kuri on ollut löyhempää kuin Teemun lapsuudenkodissa.

Omia vanhempiaan ja heidän tekemiään uhrauksia Teemu Selänne on arvostanut aina, erityisesti isäksi tulemisen myötä. Teemu sanoo eläneensä turvallisen lapsuuden. Saman hän on halunnut tarjota lapsilleen.

– Maailma tuntuu menevän koko ajan hullummaksi. Vanhempana täytyy vain hyväksyä se, että tuurilla on aina pieni osuus kaikessa. Moniin asioihin lasten elämässä voi vaikuttaa, mutta kaikkea ei voi hallita. Itse hän on isänä miettinyt, onko ollut tarpeeksi läsnä.

– Tietysti mietin urani aikana, millainen fiilis lapsille jää poissaoloistani. Lapset kasvavat nopeasti, olinko tarpeeksi läsnä? Pojat eivät tosin ole koskaan osoittaneet mieltään, että minun pitäisi olla paikalla heidän menoissaan. He tottuivat siihen, että olen välillä poissa.

Eetun muutto reilu vuosi sitten muistutti, että jossain vaiheessa pesä tyhjenee.

– Tuntuu niin lopulliselta ajatella, että hän ei välttämättä asu enää ikinä meidän kanssamme. Sen tuntee, kun yksi on joukosta poissa. Sirpasta tuntui pitkään haikealta kävellä Eetun huoneen ohi.

Itsenäistymisen myötä Eetu on oppinut arvostamaan lapsuudenperhettään entistä enemmän. Kaukalossa Eetu, kuten muutkin Selänteen pojat, ovat saaneet välillä kokea paineita kuuluisasta isästä. Kun Eetu valittiin muutama vuosi sitten Nuorten Leijonien joukkueeseen, Suomessa häntä odotti mediamylläkkä.

– Paineet ovat pojilla välillä käsittämättömän kovia, kun he pukevat Selänne-paidan jäälle. Se on kova leima, että aina­ verrataan iskään. Lapset voivat olla hyvinkin julmia. Sinällään asetelma on ollut pojille epäreilu, mutta kaikilla on omat paineensa, ne on vain kestettävä.

Eetun muuton myötä jääkiekko sanelee yhä perheen yhteistä aikaa. Kesät Suomessa ja lomat perhe viettää kuitenkin yhdessä. Sekä Suomen koti Kirkkonummella että Anaheimin koti on valittu siten, että myös kotona riittää tekemistä. Anaheimin espanjalaistyylisessä kodissa on uima-allasalue, liukumäki, tenniskenttä, kolmen väylän golfkenttä ja hevostalli. Myös Kirkkonummen kodissa pojilla on ollut lääniä ajella mönkijöillä ja veneillä. Tulevaisuudessa tilaa ei tarvita enää niin paljon.

– Kun Leevi muttaa pois kotoa, haluaisin rakentaa Amerikkaan vielä yhden modernimman talon, jonne tulisi kaikille huoneet. Ei enää näin hirveää pihaa, ettei minun tarvitse eläkkeellä ihan Forest Gumpina leikata nurmikkoa.