Virpi Sarasvuo: Olen innokas kotoilija

KUN MARRASKUUN SYNKKYYS uhkaa vyöryä päälle, yrittäjä Virpi Sarasvuo ottaa kaikki keinot käyttöön pitääkseen itsensä virkeänä. Aamuisin hän napsauttaa päälle kirkasvalolampun, iltaisin hän sytyttää kynttilöitä ympäri kotia tunnelmaa luomaan.

Ruokavaliotaankin Virpi keventää hieman, ettei keho menisi ainakaan ravinnon puolesta tukkoon.

– Yritän taklata syksyn synkkyyttä myös käymällä aamuisin ulkona. En välttämättä lenkillä, vaan ihan happihyppelyllä. Metsässä lataudun, seesteisyyttä huokuva Virpi kertoo.

Kuluva syksy on ollut Virpille muuten varsin valoisaa aikaa, sillä hän on viuhunut ansiokkaasti tanssiparketilla Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Ja nauttinut siitä valtavasti.

Virpi kertoo sydämensä sykkineen tanssille jo pitkään, mutta lajille ei ole tahtonut löytyä aikaa kalenterista. Nyt hän uskoo, että tanssi on tullut hänen elämäänsä jäädäkseen.

– Jos ei nyt, niin sitten ei koskaan. Tanssiminen on ihanaa, olen aina kuin Hangon keksi. Koska olen nyt pystynyt raivaamaan päivästäni viisikin tuntia tanssitreeneille, pystyn siihen pienemmässä mittakaavassa varmasti myöhemminkin, hän miettii.

Maatilan töissä

Virpi on taustaltaan maatilan tyttö. Hän vietti lapsuutensa isänsä kotitilalla pienessä kylässä Kangasniemellä Etelä-Savossa, jossa asuivat myös mummo ja pappa.

Maatilalla oli lampaita, lehmiä, kanoja, kissoja, koiria ja työhevonen. Virpi vietti käytännössä koko lapsuutensa ulkona – hänelle tuo aika on jäänyt mieleen yhtenä ikuisena kesänä. Virpi, sisarukset ja kylän lapset pyörivät usein vanhempiensa mukana heinäpellolla. Kun aikuiset tekivät heinätöitä, Virpi keräsi muiden lasten kanssa leppäkerttuja traktorin- lavalta viljankorjuun jälkeen. Eväät syötiin keskellä peltoa.

– Teimme paljon arkisia asioita yhdessä aikuisten kanssa. Puita piti pilkkoa usein, koska leivinuunit lämpesivät vain niillä. Lampaille syötimme kuivaa ruisleipää, ja kanoilta haimme munia, hän muistelee.

Lapsuudessaan Virpi myös innostui hiihtämisestä. Urheiluvaihtoehtoja ei pienellä kylällä tosin ollut liikaa tarjolla: niitä olivat joko yleisurheilu, hiihto tai suunnistus. Hiihto vei Virpin mukanaan paitsi luontaisten taitojen takia, myös siksi, että hän viihtyi Kangasniemen Kalske -seurassaan niin hyvin. Muistot saavat hänet hymyilemään.

– Meillä oli todella hauska ja yhteenhitsautunut hiihtoporukka. Leirit olivat urheilun lisäksi yhtä nauruterapiaa.

Virpi muutti kotoaan pois jo varsin nuorena, 16-vuotiaana, sillä hän lähti urheilulukioon Jyväskylään. Opiskelijahuone oli kahdeksanneliöinen: sinne mahtui vain sänky, pieni pöytä ja lavuaari.

Jälkikäteen ajateltuna Virpiä vähän hämmentää, miten vapaasti hän sai nuorena elää. Koska kännyköitä ei ollut, yhteydenpito kotiin ei ollut samalla tavalla mahdollista kuin nykyään. Virpi soitti kotiin vain kerran viikossa kadulla olevasta puhelinkopista, joka toimi kolikoilla.

– Tuskinpa tänä päivänä pystyisin omien tyttärieni kanssa samaan. Mutta aika oli silloin toinen.

Oma aamuhetki

Nykyään aamuvirkun Virpin arkipäivät käynnistyvät yleensä viimeistään aamukuudelta. Kun aviomies, valmentaja Jari Sarasvuo sekä parin 8- ja 9-vuotiaat tyttäret vielä nukkuvat, Virpi keittelee itselleen aamukahvit. Siinä sivussa hän vastailee työsähköpostiin ja pyöräyttää aamiaisen perheelle.

– Aamu on oma rauhallinen hetkeni ennen päivän kiireiden alkua, Virpi sanoo.

Kun lapset on saatu kouluun, Virpi tekee päivästä riippuen töitä joko kotitoimistolla tai muualla. Yrittäjänä hän on itse vastuussa kalenteristaan ja pyrkii järjestämään arkensa niin, että voi olla mahdollisimman paljon kotona lastensa kanssa.

Kun Virpi vuonna 2009 lopetti maastohiihtouransa, hän ei kohdannut suurta ammattikriisiä. Kuuden maailmanmestaruuden ja kahden olympiapronssimitalin jälkeen arkisempaan elämään sopeutuminen meni Virpin mielestä yllättävänkin helposti. Muutoksessa auttoi äitiys, sillä Virpi tuli nopeasti raskaaksi hiihtouransa jälkeen. – Olen luonteeltani sopeutuva, otan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. Vaikka urheilu antoi minulle paljon, äitiys lähti sen jälkeen luontevasti ja onnellisesti käyntiin. Minusta tuntuu hyvältä, että saan nyt palvella omaa perhettäni.

Äitinä Virpi uskoo olevansa jämäkkä ja rakastava. Kotona on tietyt säännöt, joita noudatetaan. Esimerkiksi se, että keittiöpuuhissa saa kokeilla vaikka mitä, mutta sotkut pitää siivota itse sen jälkeen.

Lastensa kanssa Virpi ulkoilee, leikkii, tekee läksyjä ja lukee. Jarin kanssa he pyrkivät puhumaan lapsille avoimesti eri asioista ikätason huomioiden.

– Uskon, että lapseni saavat turvallisen kuvan elämästä. Ainakin toivon näin.

Hallittu arki

Urheilu-ura oli Virpin elämässä kirkasta aikaa. Silloin kaikki tekeminen johti yhteen ja samaan asiaan: koko elämä oli optimoitu hiihdon ehdoilla.

Nykyään Virpin arki on tietyllä tavalla monimutkaisempaa – ainakin palloja on lasten myötä enemmän ilmassa. Tiettyjä tapoja on silti urheilu-uralta tarttunut matkaan. Yksi niistä on hyvä etukäteisvalmistautuminen.

Joka sunnuntai Virpi käy Jarin kanssa läpi koko perheen tulevan viikon aikataulut: kenen pitää olla missäkin mihin aikaan, kuka vie ja hakee. Sunnuntaisin Virpi suunnittelee valmiiksi myös seuraavan viikon ateriat. Apunaan hän käyttää verkkokauppaa, jonka kautta hän tilaa ruokakassit suoraan kotiovelle.

Etukäteissuunnittelu säästää paitsi hermoja, myös ympäristöä. Virpi pyrkii aina suunnittelemaan arkiruoat niin, että edellisen päivän ylijäämiä voi hyödyntää seuraavan päivän kokkailuissa.

Helppo ja nopea Sarasvuon perheen arkiruoka on kasviswokki, jonka sekaan tulee lohta.

– Arjessa minulle on tärkeää, että perusasiat ovat hallussa. Urheiluaikoina opin, että kannattaa ennakoida mieluummin kuin reagoida. Kun olen varautunut tulevaan viikkoon, minun ei tarvitse säntäillä, vaan voin keskittyä nauttimaan.Vaikka kahden yrittäjän perheessä kalenteri kuitenkin väistämättä elää ja muuttuu, Virpi pysyy jämäkkänä.

– Kun pohjavire on kunnossa, arki kestää muutokset. Silloin kukaan perheestämme ei hajoa ensimmäiseen yllätykseen. Toki ajankäytön ja arjen rutiineja on pitänyt välillä etsiä uudestaan, mutta siitäkin on selvitty.

Virpiä naurattaa kysymys siitä, lähteekö Sarasvuon pariskunnasta jompikumpi valmentamaan ja konsultoimaan toista kesken arkisten askareiden. Työkseen Jari ja Virpi valmentavat asiakkaita sekä erikseen että yhdessä.

– Keittiössämme ei valmenneta ketään, se puoli kuuluu työrooleihimme. Jos meillä on tarvetta käydä työhön liittyviä keskusteluja kotona, sovimme, että nyt puhutaan hetki töistä. Perusarjessa emme kuitenkaan neuvo toisiamme.

Leivontageeni kulkee suvussa

Virpi viihtyy kotonaan erittäin hyvin. Juuri nyt hänellä ei ole tarvetta olla vapaa-ajallaan missään muualla.

– Olen innokas kotoilija. Sain entisessä elämässäni reissata sen verran paljon, että nykyään nautin jopa vähän liikaa kotona olemisesta. Voisihan sitä joskus käydä muuallakin.

Olen arjessa Puuha-Pete, en koskaan malta olla kauan paikallani.

Virpi tunnustautuu innokkaaksi käsityöihmiseksi. Kun hän löysi hiljattain kaappiensa perukoilta vanhoja farkkuja, ne muuntautuivat käden käänteessä kolmeksi treenikassiksi.

Kun Virpi  innostuu uudesta käsityöprojektista, hän ei malttaisi syödä eikä nukkua, ennen kuin työ on valmis. Tällä tekniikalla koko perheelle syntyi yhteiset perhevillapaidat – ensin tytöille, sitten Jarille ja lopuksi Virpille itselleen.

Pysähdyn korkeintaan katsomaan uutisia. Kävelyaskelia minulla kertyykin  joka päivä reippaasti yli terveyssuositusten.

Myös leipominen on lähellä Virpin sydäntä. Se on lapsuudesta saatu perintö.

– Äitini on kova keittiöihminen. Sain olla pienenä hänen mukanaan leipomassa pullaa ja milloin mitäkin. Nyt omien lasten kanssa on kivaa laittaa äidin perintöä eteenpäin.

Pulla onkin Sarasvuon perheessä itseleivotuista herkuista mieluisin. Perinteiden lisäksi Virpi on keittiössä myös luova kokeilija. Muu perhe on päässyt maistelemaan muun muassa erilaisia gluteenittomia herkkuja.

– Perheeni on ihmeen mukautumiskykyinen, he testaavat ruokiani mukisematta. Välillä he kyllä myös heittävät huulta siitä, sekoitanko seuraavaksi lehtikaalisipsejä ja suklaata.

Metsä hurmaa hiljaisuudellaan

Virpi viihtyy arjessaan myös Kauniaisissa sijaitsevan omakotitalonsa hyötypuutarhassa, jossa kasvaa omena-, päärynä- ja luumupuita. Pihaltaan hän poimii herukat aamupuuroon ja yrtit aterioihin. Syksyisin hän keittelee oman maan tuotoksista antaumuksella eri hilloja.

Virpi suhtautuu luontoon kunnioituksella, se on hänelle rauhan lähde. Jo oma lähimetsä riittää hurmaamaan hänet hiljaisuudellaan. Mieleen ovat kuitenkin piirtyneet myös Keski-Euroopan hiihtoleirien henkeäsalpaavat maisemat.

Nautin olosta myös itseni kanssa. Tässä iässä itseensä tutustumisen vaihe on ohi.

– Livignossa ja Davosissa on niin upeat maisemat, ettei paremmasta väliä. Tunnen kunnioitusta ja kiitollisuutta siitä, että olen saanut tehdä töitä niin hienoissa paikoissa.

Kaiken kaikkiaan Virpin elämä on tällä hetkellä todella hyvällä mallilla.

– Tuntuu hienolta, että läheiseni ovat terveitä ja että heillä on hyvä olla. Nautin olosta myös itseni kanssa. Tässä iässä itseensä tutustumisen vaihe on ohi. Tiedän ja uskallan olla se, kuka olen. Niin on hyvä elää.

Virpin vinkit hyvään oloon:

KUNNON YÖUNET

On turha tehdä oikeastaan mitään, jos oma olo on koko ajan väsynyt ja univelkainen. Silloin ei luonnistu kunnolla treeni eikä työntekokaan.

RUOKAKOLMIO

Jos elimistössä ei ole oikeanlaisia ravintoaineita, lihakset eivät kehity eivätkä aivot jaksa. Terveellinen, säännöllinen ja kohtuullinen syöminen toimii. 

LIIKUNTA

Jos olet väsynyt etkä syö hyvin, on turha liikkua. Urheilu kannattaa sitten, kun keho on valmis sitä vastaanottamaan. Kokonaisuus ratkaisee.

OMA ASENNE

Jokainen voi itse päättää miten asioihin suhtautuu, vai antautuuko olosuhtei- den uhriksi. Sadesäälle ei voi mitään, mutta aina voi pukea sadevaatteet.

---

Kuka?

Virpi Sarasvuo, 44, entinen huippuhiihtäjä, nykyisin valmentaja-yrittäjä, jonka perheeseen kuuluvat aviomies Jari Sarasvuo ja 8- ja 9-vuotiaat tyttäret. Motto: ”aina eteenpäin”.

Juuri nyt?

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa MTV3:lla.