Niksit - 41418
Tämä ei varsinaisesti ole niksi, mutta tuli mieleeni kun luin siitä reseptikansiosta jälkipolville. Aina kun tapaan nuoren äidin ja olen juttusilla, niin kehoitan pitämään lapsesta päiväkirjaa (nykyisin aika helppoa tallentaa tietokoneen muistiin). Vaikka tuntuu, että asiat muistaa ikuisesti, niin jo muutaman vuoden kuluttua alkaa useimmilla asiat unohtua. Molemmista lapsistamme olen kirjoittanut 1. vuoden ajalta aika tiiviistikin asioita muistiin ja smalla ottanut lehtileikkeitä esim EU ja eurot, naispappeus ym. ja jotain aina sen päivän säästä kun teen muistiinpanoja. Kun lapset ovat päässeet ylioppilaiksia, he ovat saaneet kansion, johon olen kerännyt harrastuksista, kouluista, muutamia luokkakuvia, ym. erikoistapahtumia lehdistä, lasten piirustuksia ja muita tekeleitä. Se on ollut heille yllätys ja suuri ilo myös muille. Nyt kun tyttäremme valmistui korkeakoulusta, mieheni teki valokuva-albumin (lehdet mainostavat näitä kuva-albumeitä tekeviä firmoja) opiskelupaikoista, päätösjuhlasta korkeakoululla ja kotona, vieraista, opettajista, lahjoista ja kukista ym näihin vuosiin liittyvistä asioista. Albumi oli mieluinen yllätyslahja saada vähän juhlien jälkeen. Itse sain 15 v sitten anopilta ja apelta Hannu Tarmion Monen vuoden muistiallakan ja olen siitä lähtien joka päivä merkannut ylös aamun, puolipäivän ja illan sään ja jos jotain erikoista on tapahtunut tai käynyt harvinaisempia vieraita tai olemme itse olleet jossakin. On uskomattoman mielenkiintoista katsoa ja verrata vuosia keskenään. Myös on hauska joskus soittaa tutuille ja sanoa, että olimme viime vuonna juuri tänään teillä, niin tavataanko. Ystävien merkkipäivät ovat ylhäällä. Helpottaa elämää ja muistuu monia asioita mieleen, kun lukee pienen vinkin. Pieni vaiva - suurta iloa. Kirja on telineessä keittiön pöydällä ollut 15 v ja on vielä ihan hyvässä kunnossa ja vielä mahtuu parin vuoden tapahtumat.
