Hanna Sumari: Tarvitsen ympärilleni hiljaisuutta ja luontoa
Juontaja, toimittaja Hanna Sumarin mielestä luonnossa ei aina kannata liikkua. Siellä voi myös olla vain hiljaa paikoillaan ja katsoa ympärilleen.
Tämän olen oivaltanut
Ilosta
Yhtä hyvin kuin nurkan takaa voi tulla katastrofi, sieltä voi tulla jotain hienoa ja iloista. Jos minulla on huono päivä ja kaikki päin mäntyä, ajattelen usein, että ahaa, nyt menee näin – onpa hauska nähdä, mikä tämän muuttaa. Mikä on se iloinen asia ja mistä se tulee? En ole aina osannut ajatella näin.
Opin tämän sen jälkeen, kun sairastin masennuksen. Kun ikävät asiat hiipivät niskaan, ne voi häätää pois. Sanon niille, että en tarvitse teitä, en ota teitä vastaan. Hauskoja asioita yleensä tapahtuu silloin, kun on valmis ottamaan niitä vastaan. Iloa tuo vaikka se, kun satunnaisen vastaantulijan kanssa huomaa saman hassun asian ja hymyilee sille yhdessä sekunnin ajan. Se riittää.
Syömisestä
Juuri itselle parhaaseen ruokarytmiin voi olla vaikea päästä. Kun siihen pääsee, se kulkee usein eteenpäin kuin juna. Mutta jos rytmi kuitenkin alkaa lipsua, on sitä ihmeen vaikea saada takaisin raiteilleen. Olen oppinut, että voin parhaiten, kun syön kasvisvoittoisesti ja kuusi kertaa päivässä: aamupala, välipala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala. Se on paras tapa minulle. Jos lipsun siitä, voin huonosti.
Noudatin omaa tapaani syödä pieteetillä vuosia. Sitten aloin pikku hiljaa lipsua. Juuri nyt ruokavalioni on päin seiniä. Selitykseni on, että kiireessä en ehdi valmistaa ruokaa niin kuin pitäisi. Salaatin tekeminen vie muka paljon enemmän aikaa kuin annoksen lämmittäminen mikroaaltouunissa. Arvostan jokaista, jolla on haasteita pysyä itselleen sopivassa tavassa syödä, mutta tekee sen silti voidakseen hyvin.
LIIKUNNASTA
Olen harrastanut fustraa seitsemän vuotta. Treenaan henkilökohtaisen valmentajan kanssa, ja silloin voi alkaa ajatella, että ei ole ikinä kyllin hyvä. Se johtuu siitä, että hyvä valmentaja nostaa tasoa sen mukaan, mitä pystyt tekemään.
Aina, kun olet vähän parempi kuin edellisellä kerralla, hän vaatii lisää. Meni aika kauan ennen kuin tajusin, että olen jo tosi hyvä. Kun oivalsin sen, treenaamisesta tuli hirveän paljon kivempaa. Silloin minussa syttyi intohimo tehdä asiat vielä paremmin.
Luonnosta
Asumme Espoossa rauhallisessa paikassa metsän lähellä. Ennen meitä oli viisi, ja lasten muutettua pois tilaa on ollut kahdelle vähän turhankin paljon. Ensin ajattelin, että nyt muutamme kaupunkiin! Sitten tajusin, että en voi asua kaupungissa.
Tarvitsen ympärilleni hiljaisuutta ja luontoa. Saan siitä energiaa, kaupunki taas syö sitä. Kun tulen kaupungista kotiin ja avaan pihalla auton oven, minulta pääsee ensin pitkä huokaisu. Sitten vedän sisään puhdasta ilmaa. Metsissä ja rannoilla syke ja verenpaine laskevat, ja on vain tosi hyvä olla.
Nautin töiden tekemisestä kotona. Silloin pidän kaikki ovet ulos asti auki niin pitkään kuin pystyy. Olen sisällä, mutta aistin luonnon. Joskus istun hiljaa makuuhuoneen ikkunan äärellä ja katson ulos. Silloin näkee, mitä pihalla pyörii: kärppä, jyrsijöitä, pöllöjä, pioninvarsien ja istutusten välissä soukahtelevia pikkulintuja. Luonnossa ei kannata aina liikkua. Siellä kannattaa myös olla hiljaa paikoillaan ja vain katsoa. Silloin näkee liikkeen.
kuka?
Hanna Sumari, 62, espoolainen juontaja, toimittaja ja lifestyle-vaikuttaja. Juontaa Mitä tänään syötäisiin? ja Suomen kaunein koti -televisio-ohjelmia.
juuri nyt
Olen ihan isoäiti-päissäni, kun vanhin tyttäreni on saamassa toisen lapsensa.
