Juha Tapio: "Joskus toivo kiinnittyy lauluun"
Roosa nauhan suunnittelija, laulaja Juha Tapio on samalla ystävyyden taajuudella yleisönsä kanssa. Entä kun tuttu kasvo puuttuu yleisön joukosta?
SIINÄ ON JOKIN sellainen ystävyyden taajuus. Yleisön ja Juha Tapion välillä. Vaikka lava olisi korkealla ja yleisö kaukana, toimivat laulut siltana. Ne värähtelevät ja joskus, aika usein, ne kolahtavat kuulijan korvaan juuri johonkin omaan oikeaan kohtaan. Juha tietää, millaista on, kun oma laulu muuttuu jollekin ihmiselle juuri hänelle tärkeäksi voimalauluksi.
– Koskettavuus tulee siitä, että jotain muljahtaa sydänalassa ja kun joku rivi loksahtaa paikalleen. On hämmästyttävää, miten jostakin laulusta voikin tulla ihmiselle sellainen – vähintäänkin kainalosauva, mutta myös ihan pelastusrengas, jonka varassa hän sitten jaksaa pysyä pinnalla. Musiikin voiman ollessa näin suuri, on lauluntekijän itse muistettava pitää mieli nöyränä.
Jostain ihminen sen toivon löytää, ja jos se sattuu olemaan laulu, on se tekijän kannalta kiitollista ja onnellista.
– Ei siinä lauluntekijä voi ajatella, että se johtuu erinomaisesti kirjoitetusta laulusta, vaan kyllähän se on ihmisten sisäänrakennettu kyky selvitä ja halu löytää toivoa. Jostain ihminen sen toivon löytää, ja jos se sattuu olemaan laulu, on se tekijän kannalta kiitollista ja onnellista.
Hääbiisi, meidän biisi, lohtubiisi. Juha saa usein kuulla, miksi laulu on ollut jollekin erityisen tärkeä. Parinkymmenen vuoden artistiuran aikana ihmiset ovat kertoneet ja jakaneet hänelle surujaan ja ilojaan, elämän käännekohtia ja kohtaloita.
– Yksittäisiä tarinoita en voi ryhtyä kertomaan, sillä niissä on sellaista kirjesalaisuuden leimaa, mutta kyllähän tarinoita on lukemattomia. Ja asioita, joita ihmiset ovat käyneet läpi, on niin paljon, Juha pohtii.
Moneen tarinaan liittyy vakava sairaus tai sairastuminen. Monesti syöpäkin.
– Syöpä on niin yleinen. Jokainen meistä tuntee ihmisiä, joilla se on ollut ja ihmisiä, jotka ovat siihen menehtyneet tai siitä parantuneet. Ei ole perhettä, sukua tai työyhteisöä, jota se ei koskettaisi.
Keikoilla maata kiertäessään Juha myös näkee omin silmin elämän muutoksia. Lavalta havainnoi paljon enemmän kuin ehkä fanikatsomosta ymmärretään. Jollain keikalla se tuttu kasvo, joka aina tuli samalla paikkakunnalla eturiviin, saattaakin olla tällä kertaa pää ajeltuna ja huivi päässä.
– Sitten jos seuraavalla keikalla häntä ei näykään, niin kyllä sitä alkaa miettiä, että mitähän on tapahtunut. Ja kun näkeekin sen jonkun uudestaan katsomossa ilman huivia, se ilahduttaa.
Kun ollaan samalla ystävyyden taajuudella, toinen lavalla ja toiset yleisössä, on selvää, että välitetään toinen toisesta.
Juha on tämän vuoden Roosa nauha -kampanjan keulakuva ja ollut mukana suunnittelemassa nauhaa. Vaaleanpunaista nauhaa – ja tänä vuonna myös rannenauhaa – koristaa Juhan sormenjäljestä painettu kuvio. Se viestii siitä, kuinka me kaikki jätämme toisiimme jonkin jäljen. Ja siitä, kuinka tärkeää on välittää ja tulla välitetyksi.
Juha oli sopinut Roosa nauhaan osallistumisesta jo lähes vuosi sitten, mutta viime keväänä ja kesän alussa kampanjassa mukana olo tuli hänelle entistä tärkeämmäksi. Vuoden alussa Juhan äiti sai tiedon vakavasta sairaudesta, ja hän menehtyi kesän loppupuolella. Kyseessä oli liikehermosoluihin vaikuttava ALS, joka Juhan äidin kohdalla eteni nopeasti.
Juha on ollut vuoden 2020 keikkatauolla. Se oli sovittu ja päätetty jo paljon ennen koronaa, joten poikkeusajat eivät ole vaikuttaneet Juhan töihin niin paljon kuin monien muiden artistien kohdalla. Hiljainen vuosi osui tärkeään hetkeen.
– Tuntui, että keikaton aika osui tosi oikeaan aikaan. Ehdimme olla todella paljon äidin apuna ja näyttää ja kertoa, että hän on tärkeä. Surussa on ollut kiitollisuus mukana, koska äiti koki lähtevänsä rakastettuna. Vaikka sairaus oli julma, niin lähtö oli armollinen, Juha kertoo.
Lapsuudenkodin ajat ovat olleet Juhan mielessä luonnollisesti viime aikoina paljon. Juha kertoo olevansa kiitollinen siitä, miten monella tasolla hänestä on välitetty: äiti sanoi aina, että pystytte mihin haluatte. Molemmat vanhemmat olivat Juhalle ja hänen siskolleen aina kannustavia.
– En välttämättä olisi lähtenyt tälle uralle, ellei kotona olisi ollut sellainen mentaliteetti, että kun uskaltaa, niin pystyy. Isäkin tokaisi kerran, että opettelemalla oppii, kun tuskailin lapsena jonkin asian vaikeutta.
Äidin hautajaisissa Juha lauloi kappaleen Kaunis ihminen. Se oli äidin suosikki poikansa tuotannosta. Laulun sanoissa kuljetaan elämänkaaren mittainen matka.
Millainen tehtävä se oli?
– En ajatellut, että minulla olisi ollut muuta vaihtoehtoa. Äiti oli niin vahvasti mukana meidän elämässämme ja tykkäsi hirveästi käydä keikoillani. Hän tuli usein takahuoneeseen, ja bändini yhteisö oli myös hänelle todella tärkeä.
Bändi oli Juhan vierellä myös hautajaisissa.
– Jos olisin laulanut vain yksin, en usko, että siitä olisi tullut mitään. Mutta kun kaverit tulivat mukaan, ei tilanne ollut niin vaativa. Kun soitamme yhdessä, pystyn olemaan sen musiikin sisällä. Musiikin voima on juuri siinä, että se on portti rinnakkaistodellisuuteen, jonne voi astua.
Myös Juhalle itselleen musiikki toimii surun ja huolen keskellä lohduttajana. Musiikin kuuntelun sijaan hän useimmiten laulaa tai soittaa itse itselleen.
Jos Juha Tapio antaa voimaa monille lauluillaan, saa taiteilija myös itse paljon takaisin.
– Olen aina ollut vähän huono kuuntelemaan musiikkia. Olen niin paljon sen kanssa itse tekemisissä. Kun teini-ikäisenä löysin soittamisen ja laulamisen, oli minulla silloinkin aina suurempi kiire päästä itse soittamaan kuin laittamaan kasettia mankkaan. Edelleen parasta on, kun otan kitaran syliini ja annan vain tulla. Ihan sama mitä musiikkia, vaikka vanhoja virsiä. Kun puu resonoi kehoani vasten, on se valtavan puhdistavaa ja hoitavaa.
– Kyllähän tässä tulee välitetyksi ihan erityisellä tavalla myös tuntemattomien ihmisten taholta. Siinä suhteessa tunnen olevani jotenkin ansaitsemattoman etuoikeutettu, että saan välillä hukkua sellaisiin lämmön ja rakkauden osoituksiin.
Vahva välittäminen puolin ja toisin tuo myös vastuuta. Juha tietää, ettei keikalle tuleminen ole aina mikään yksinkertainen juttu. Se voi vaatia paljon järjestelyjä. Netissä pitää kärkkyä oikeaan aikaan, että saa liput. Sen jälkeen hankitaan ehkäpä lastenhoitaja ja hotelli. Esitykseen ajetaan kiireessä ja ruuhkassa, etsitään parkkipaikkaa, stressataan sitä ja tätä.
– Jos ihmiset näkevät ison vaivan tullakseen konserttiin, he myös ansaitsevat innostuneen ja energisen esiintyjän. Se on vastuuntuntoa omaa työtä ja omaa yleisöä kohtaan.
Vastuuntunto ohjaa Juhaa myös huolehtimaan omasta kunnostaan. Yleisön lisäksi hän on aina halunnut olla vastuullinen myös omalle perheelleen. Juha on ajanut aina keikoiltaan yöksi kotiin, jotta voi olla laittamassa poikiaan kouluun ja harrastuksiin.
– En olisi mitenkään jaksanut olla täysillä lavalla ja arjessa, jos en pitäisi huolta myös itsestäni ja kunnostani. Jokin alkaisi muuten hyvin nopeasti falskata.
Oma terveys on alkanut kiinnostaa enemmän myös läheisten sairastumisten ja oman iän karttumisen myötä. 46-vuotiasta artistia katsoo peilistä nykyisin mies, jonka vanhin poika on muuttanut jo pois kotoa.
– Tietysti nuori mies on aina kuolematon, Juha vitsailee.
– Mutta vakavasti puhuen olen alkanut miettiä enemmän sitä, mitä kaikkea pitää alkaa ottaa huomioon, jotta voisin olla virkeä isoisä tai elinvoimainen taiteilija myöhemminkin.
On tuntunut ihanalta olla kotona ja juurtua syvemmin omaan kotiin ja pihaan.
Kuinka vähän loppujen lopuksi riittää. Vuonna 2020 Juha on ollut todella paljon kotona, kuten kaikki muutkin. Keikkatauon aikana oli alunperin tarkoitus tehdä vaikka mitä: matkustella, käydä isoissa konserteissa ja matseissa. Suunnitelmien muuttuminen ei ole kuitenkaan haitannut.
– On tuntunut ihanalta olla kotona ja juurtua syvemmin omaan kotiin ja pihaan. Tämä aika ei ole ahdistanut. Päinvastoin, olen ymmärtänyt, miten hirveässä mankelissa sitä on ollut koko ajan ja ihan kaikki, myös perheeni. Pojatkin ovat eläneet kiireistä elämää koulun ja harrastusten kanssa. Tuntui tosi hyvältä, kun hetkeen kenelläkään ei ollut mitään.
Välillä kaiken suuren ja turhan karsiminen toimii myös musiikissa. Juhan taiteilijuuden ytimessäkin on vain kaksi yksinkertaista asiaa: mies ja kitara.
– Laulun pitää välittyä kokonaisena kuulijalle, myös ilman mitään tuotantoa ja koristelua. Se on mittarini sille, onko laulu hyvä vai ei.
