Maiju Saha: Iloa käsillä tekemisestä
"Inspiroiduin kirpputoreista ja esineiden etsimisestä sekä ennen kaikkea vanhan tarpeettoman tavaran muuntamisesta joksikin muuksi!"
KIINNOSTUIN KODIN LAITTAMISESTA ja sisustamisesta jäädessäni ensimmäistä kertaa äitiyslomalle noin 12 vuotta sitten. Se tavallinen tarina – paljon kotona vietettyä aikaa ja vauvan pitkät päiväunet.
Aloin lueskella ensimmäisiä ruotsalaisia sisustusblogeja ja ihastuin maalaisromanttiseen vintage-tyyliin. Virtaus sopi kotiäidin lompakolle, sillä sen kulmakiviä olivat vanhat tuunatut puuhuonekalut ja elämää nähneet esineet.
Inspiroiduin kirpputoreista ja esineiden etsimisestä sekä ennen kaikkea vanhan tarpeettoman tavaran muuntamisesta joksikin muuksi! Parin euron löytö, pala hiomapaperia ja muutama kerros maalia, ja käsissäni oli uniikki esine, jonka syntymiseen olin saanut itse vaikuttaa. Tiesin heti, että tämä on mun juttu.
MONI VOI KOKEA sisustamisen ja kodinlaittamisen kalliina ja kulutuskeskeisenä harrastuksena, mutta se ei ole koko kuva. Toki eri tyylien ja trendien vaihtelut näkyvät sisustamisessakin uusina kevät- ja syysmallistoina, jotka houkuttelevat ostamaan. Seuraan niitä mielenkiinnolla ja poimin omaan kotiin ideoita, joista erityisesti pidän.
Hankin silti ani harvoin jonkin tavaran sellaisena kuin sen jossain näen, sillä se olisi aivan liian tylsä ja nopea tie. Minulle trendien seuraaminen tarkoittaakin tiettyjen tavaroiden ostamisen sijaan inspiraatiota väreistä, tyyleistä ja muotokielestä, joka saa mukavalla tavalla oman luovuuden pintaan.
"Maalatessa on mahdollisuus ajatella hetki rauhassa tai olla ajattelematta."
Miten voisin tuoda ihanaa viininpunaista sävyä omaan kotiini, kun se näyttää noin kauniilta jonkin valmistajan tuotekuvissa? Tai sormipaneelia, joka monen vuosikymmenen unohduksissa olon jälkeen tuntuu taas ajankohtaiselta ja vanhan talomme henkeen sopivalta? Sisustamisen trendit alkavat elää, mutta eivät juuri sellaisina kuin ne eteeni tuodaan.
SISUSTAJANA OLEN HUOMANNUT, että taaksepäin katsominen kannattaa yhä. Selaan netissä erilaisia kotimaisia ja ulkomaisia myyntipalstoja löytöjen toivossa.
Vanhoissa esineissä on kauniita yksityiskohtia ja nykytuotannolle vieraita aikaa kestäviä materiaaleja ja käsityöläisyyttä.
Vanhat huonekalut ovat silti harvoin täysin sopivia sellaisenaan, joten mietin aina niiden muokattavuutta. Jotkut löydöt saavat kavereissa aikaan ihmetteleviä katseita ja välillä suoria haukkujakin. Aivan kamala! Mutta ehkä sä saat siitä jotain kivaa aikaan.
Ja siinä tietysti piilee isoin viehätys, joka samalla yhä yhdistyy käsillä tekemisen iloon sekä mahdollisuuteen hyödyntää omaa luovuutta. Minulle on selkeä valinta nähdä asioiden eteen vaivaa!
SAAN USEIN KUULLA ihmettelyä siitä, miten ihmeessä jaksan ruuhkaisen lapsiperhearjen keskellä remontoida, rakentaa, maalata ja korjata. Mistä siihen riittää aikaa?
Huomaan, että ajattelutavoissa on eroa. Minulle sana remontti ei tarkoita ahdistavaa, hermoja repivää pakkoprojektia vaan jotain muuta. Nimittäin rentoutumista.
Suunnitteluvaihe on hauska. Saan käydä läpi erilaisia vaihtoehtoja, materiaaleja sekä etsiä inspiraatiota. Kun tavoite on hahmottunut, palan innosta lähteä hakemaan tarvikkeita.
En välttämättä ennakkoon tiedä, miten tietty vaihe hommassa menee, mutta suhtaudun kaikkeen kiinnostuneena. Tekijä myös näkee työnsä jäljen heti. Maalatessa on mahdollisuus ajatella hetki tai olla ajattelematta.
Se on yhtä aikaa sekä rentouttavaa että palkitsevaa. Ja valmis onnistunut lopputulos tietysti hyvittää kaiken vaivan.