Uskalla kysyä: ”Miksi?”
Ei pidä jumiutua yli-itsevarmaan ”minä tiedän kaiken” -mielentilaan, kirjoittaa valmentaja Henrik Dettmann kolumnissaan.
PARI VUOTTA SITTEN valmistauduimme Susijengin kanssa vuoden 2017 EM-kotikisojen avausotteluun hallitsevaa MM- ja EM-pronssijoukkuetta Ranskaa vastaan. Katselimme valmentajien kesken Ranskan ottelutallennetta vakuuttuneina: miten taitavasti, kurinalaisesti ja älykkäästi joukkue hyökkääkään!
Tehtävämme oli etsiä Ranskan myrkyille taktiset vastamyrkyt. Tehtävä oli haastava, koska Ranska oli Euroopan parhaita tulkitsemaan vastustajansa puolustusta ja murtamaan sen. Kertailtuamme aikamme yleisimpiä tapoja puolustaa Ranskaa uskaltauduin kysymään sen kaikkein olennaisimman kysymyksen: ”Miksi kaikki joukkueet puolustavat Ranskaa juuri noin? Onko meillä muita tapoja?”
KOLLEGANI TARTTUIVAT haasteeseen ja esittivät nopeassa tahdissa kurinalaisuuteen ja harkittuun uhkapelaamiseen perustuvia vaihtoehtoisia tapoja riisua Ranska aseista. Hahmoteltuamme puolustuksemme pääpiirteet esitimme konseptin pelaajillemme. Pelinrakentajamme Petteri Koposen silmät alkoivat säkenöidä: ”Hei, muut eivät pelaa näin – tää voisi toimia!”
Kolme iltaa myöhemmin Helsingin EM-kisojen avausottelussa Ranskaa vastaan syntyi tilanne, jossa jouduimme käyttämään harjoittelemaamme puolustusta. Haimme kaksi perättäistä pallonriistoa, teimme kaksi perättäistä nopeaa koria. Täyteen pakattu Hartwall Arena hurrasi, kun kaivoimme itsemme takaisin peliin, jonka sittemmin voitimme jatkoajalla.
Tämä kaikki vain siksi, että uskalsimme kysyä itseltämme: ”Miksi – tai miksi ei?”
JOIDENKIN ARVIOIDEN MUKAAN ihminen tekee 60 000–70 000 valintaa päivässä. Näistä useimmat ovat automaattisia, yhteisön ja tottumuksiemme muokkaamia – keitämmekö ensin kahvin vai puuroveden, pesemmekö hampaat oikealta vasemmalle vai toisinpäin tai mitä reittiä ajamme. Automaattitilaan vaipuessaan ihminen ajautuu turhan usein kuljetuille urille. Häneltä jäävät näkemättä vaihtoehtoiset reitit. Ne, jotka voivat viedä määränpäähän nopeammin tai tarjota unohtumattomia maisemia.
Olisimme tietenkin voineet puolustaa Ranskaa kuten muut, meillä oli riittävä määrä hyviä pelaajia heidän voittamiseksi. Sen sijaan otimme riskin ja sekoitimme pakkaa. Loimme momentumin, joka siivitti meidät kotikentällämme neljään voittoon viidessä ottelussa. Sekä omien että muiden tekojen ja tottumusten kyseenalaistaminen on kaikin puolin tarpeellista.
”Automatiikkaan vaipuessaan ihminen ajautuu turhan usein kuljetuille urille.”
Kun kysymme: "miksi?", ei se ole hyökkäävä, vaan varmistava kysymys. Rutiinit ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on tuulettaa uskomuksiaan, tapojaan ja pinttyneitä käsityksiään ja muodostaa siten uusia, parempia rutiineja.
”Miksi?”-kysymyksen esittäminen auttaa meitä selvittämään perimmäiset motiivimme – ne samat asiat, jotka ohjaavat kymmeniä tuhansia arkisia valintojamme. Se voi myös auttaa meitä oivaltamaan, kuinka monet valintamme johtuvat peloista ja epävarmuuksista, jotka estävät meitä oppimasta uutta.
OMAN TIETÄMYKSEMME rajojen myöntäminen auttaa meitä olemaan jumittumatta yli-itsevarmaan ”minä tiedän kaiken” -mielentilaan, joka enemmän kuin mikään muu on esimerkki ihmisen tietämättömyydestä.
Mitä ihminen ei tiedä, sen hän voi selvittää kysymällä vilpittömästi: ”Miksi?” Kappas, millainen maisema kysymyksestä avautuukaan!
Henrik Dettmann on Suomen koripallomaajoukkueen, Susijengin, päävalmentaja. K-ruokakaupat ja Pirkka liikuttavat vuosittain tuhansia lapsia ja nuoria yhteistyössä Koripalloliiton kanssa: K-Ruoka.fi/pirkka-street-basket
