Valikko
Sulje
Arjen ekoteko
”Olen saanut hyvän kotikasvatuksen ja oppinut, ettei ruokaa heitetä roskiin. Suunnittelen viikon ruokaostokset tarkasti ja lasken jopa sen, kuinka monta tomaattia tarvitsemme. Hävikkiä tulee siis aika vähän, ja pyrin hyödyntämään kaiken niin hyvin kuin mahdollista. Jos leipä on homehtunut, leikkaan homeisen kohdan pois ja valmistan lopuista korppujauhoa tai krutonkeja. Maidon tuoreudesta olen tarkka, mutta kaksi kissaamme ovat mieltyneet happanevan maidon makuun.
Olen oleskellut paljon Toscanassa, ja minua viehättää cucina povera (köyhä keittiö) -ajattelu. Niukkoina aikoina italialaiset valmistivat ruokaa kekseliäästi, ja esimerkiksi kuivat leivänkannikat opittiin hyödyntämään panzanellaan. Kun poikani asuivat vielä kotona, kokkasin heille viikoittain ”tähteet-pannua”, joka koostui milloin mistäkin viikon varrelta yli jääneistä vihanneksista, keitetyistä perunoista ja lihan jämistä.
Rakastin jo lapsena metsässä liikkumista, ja sienessä käyminen oli minun ja isäni yhteinen juttu. Metsässä liikkumiseen liittyy monta aspektia: Puhun siellä kirjojen repliikkejä läpi – onneksi vain oravat ja kauriit ovat kuulemassa. Moni kirjoituspulma on ratkennut puolukoiden perässä möngertäessä.
Kerään kesäisin villiyrttejä kuten suolaheinää, nokkosia ja ketunleipää. Poimin myös mustikoita, puolukoita ja metsävadelmia niin paljon, että ne riittävät aina talven yli. Sieniäkin kertyy kymmeniä litroja. Minulla ei ole sienikuivuria, vaan kuivaan sienet pannuhuoneessa vanhan ikkunan päällä, jonka päälle on viritetty kärpäsverkko. Tämä on epäekologisen lämmitysmuodon ekologinen ulottuvuus. Tosin nyt aiomme luopua öljylämmityksestä ja ottaa tilalle maalämmön.”
